Kunnallisvaaleissa 2008 Seppo Lehto joutui jälleen xenofiilien ja ählämien mielistelijöiden uhriksiAsiat ovat edelleen tutkinnassa ja valtiolta haetaan korvauksia poliisin asiattoman toiminnan ja perustuslain omaisuuden suojan rikkomisesta
Seppo Lehto AKS-läisen historiikki kunnallisvaaleihin 2008 saakka muistoksi tuleville sukupolville - "On tahtomme korkehin"
------------
Thursday, September 25, 2008
Tamperelaisille valoa: Ehdokasnumero on 637 oma lista Seppo Lehto Tampereen kunnallisvaaleissa 2008
Valontuoja Seppo Lehto kunnallisvaaleissa 2008 syksyn ja kaamoksen pimeyteen:
Ehdokasnumero on 637 oma lista Seppo Lehto Tampereen kunnallisvaaleissa 2008
Lisää infoa: http://punikkila.blogspot.com Terveisiä Tampereen Punikkilasta
Sunday, June 15, 2008
"Musta tuntuu" että valon määrä ei ole kasvanut vaikka kohta on juhannus. Kansamme kusetus senkun yltyy kohti kunnallisvaaleja mm. Lissabonin sopimus
"Musta tuntuu" että valon määrä ei ole kasvanut vaikka kohta on juhannus
Kansamme kusetus senkun yltyy kohti kunnallisvaaleja mm. Lissabonin sopimus hyväksyttiin eduskunnassa.
Sitä kansamme itsemääräämisoikeutta rajoittavaa Lissabonin EU-sopimusta ei uskallettu altistaa kansanäänestykselle kuten Irlannissa.
Irlanti äänesti ei Lissabonin sopimukselle, kuten varmaan olisi tehneet suomalaisetkin jos olisi kysytty. - No siksi ei kysytty.
Seppo Lehto http://muhammed-caricatures.blogspot.com
Muhammed pilakuvataiteilija
Tampere
Suomi - Finnland ( Lopun maa )
Kansamme kusetus senkun yltyy kohti kunnallisvaaleja mm. Lissabonin sopimus hyväksyttiin eduskunnassa.Sitä kansamme itsemääräämisoikeutta rajoittavaa Lissabonin EU-sopimusta ei uskallettu altistaa kansanäänestykselle kuten Irlannissa.
Irlanti äänesti ei Lissabonin sopimukselle, kuten varmaan olisi tehneet suomalaisetkin jos olisi kysytty. - No siksi ei kysytty.
Seppo Lehto http://muhammed-caricatures.blogspot.com
Muhammed pilakuvataiteilija
Tampere
Suomi - Finnland ( Lopun maa )
Friday, January 04, 2008
Etenemme kaamoksesta kohti valoa Mitä tekee sisäministeriö? Valmistelee kansanmurhaamme rajat auki ja neekereitä sisään. Onko järkee vai ei?
Etenemme kaamoksesta kohti valoa ja juhannusta, vaan mitä tekee sisäministeriö ja sen vastuulliset virkamiehet maahanmuuttoministeri hurrilehmä Astrid Thorsin johdolla?Ohessa mallia sisämisteriölle ja maahanmuuttoministeri Astrid Thorsille mitä pitäisi tehdä nyt jo alueillamme loisiville neuvostoajan erilaisille ryssäjämille miehitetyillä alueillamme ja yleisemminkin mihin pitäisi keskittyä:
-------------
http://video.google.com/videoplay?docid=1759446439720547347
Sisäministeriö valmistelee kansanmurhaamme rajat auki ja neekereitä sisään. Onko järkee vai ei? - ei putkahtane kenenkään mieleen. Onneksi keskuudessamme on ajattelijoita, jotka osaavat purkaa kummeksuntamme kirjalliseen muotoon:
http://www.halla-aho.com/scripta/synkista_nakymista.html
---------
3.1.2008
Synkistä näkymistä
Suomen tulevan maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat ovat selkiytymässä. Maa(ha)nmuuttoministeri Astrid Thorsin puheita kuunnellessa ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on, että käynnissä on painajainen, joka kohta loppuu. Kun kuulija saa itsensä vakuutetuksi siitä, että kyseessä ei ole paha uni, toinen mieleen tuleva ajatus on, että elämme epätodellisia lopun aikoja.
Sisäministeriö, joka "on totuttu näkemään maamme rajaturvallisuuden ja sisäisen järjestyksen valvojana", on julistautunut...
"...sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriöksi, joka rakentaa turvallista, vastuullista ja välittävää Suomea edistämällä moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttoa".
Suomen sisäministeriöstä on tullut "maahanmuuton ministeriö". "Turvallista, vastuullista ja välittävää" Suomea luodaan edistämällä maahanmuuttoa.
Kyse ei näytä olevan pelkistä otsikoista ja iskulauseista. Ministeri Thors painottaa, ettei "Suomi ole kuten USA, jossa sanotaan, että tulkaa tänne ja sopeutukaa".
Thors haluaa maahanmuuttajien tulevan tänne, mutta hän ei halua näiden sopeutuvan? Miten onnistuu yhteiselo ilman sopeutumista? Onko jonkun muun sopeuduttava? Thors haluaa luoda järjestelmän, jossa...
"...hallitus tieten tahtoen houkuttelee ulkomaista työvoimaa Suomeen, kehittää maahanmuuttoa 'asiakkaiden' eli muuttajien ehdoilla ja yksinkertaistaa lupaviidakkoa."
Maahanmuuttoa kehitetään maahanmuuttajien, ei suomalaisten ehdoilla? Hallituksen asiakkaita ovat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset? Juuri niin:
"Myös työnantajien ja kansalaisten asenteita muualta tulijoita kohtaan pitää saada myönteisemmiksi."
Työnantajat eivät halua maahanmuuttajia. Kansalaiset eivät halua maahanmuuttajia. Thors haluaa maahanmuuttajia, koska hänen asiakkaitaan ovat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset. Thors haluaa maahanmuuttajia, koska maahanmuuttajat haluavat tulla. Koska maahanmuuttoa on kehitettävä asiakkaiden, ei suomalaisten, ehdoilla, sillä, mitä suomalaiset haluavat, ei ole mitään väliä.
En ole kovin hämmästynyt siitä, että näin on, mutta vielä tässä vaiheessa jaksan ihmetellä, miten tällaisen ääneen sanominen on mahdollista?
Ajatus siitä, että valtiolla on oikeus ja suorastaan velvollisuus sivuuttaa omien kansalaistensa haluamiset ja toivomiset, on muuttunut arkipäiväiseksi. Niin arkipäiväiseksi, ettei sitä ehkä enää osata ihmetellä asian vaatimalla hartaudella. Perinteisen demokratiakäsityksen mukaanhan hallitus saa mandaattinsa kansalta ja on alisteinen kansalle. Thorsin ja sisäministeriön visiossa mandaatti näyttää tulevan ulkopuolelta. Heidän asiakkaitaan ovat maahanmuuttajat. Hallitus ei koe lainkaan olevansa alisteinen kansalle, vaan päinvastoin se katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen ryhtyä rusikoimaan kansalaisia uuteen uskoon, jos nämä eivät ymmärrä olla samaa mieltä kuin uusien asiakkaidensa, maahanmuuttajien, mandaatilla toimiva hallitus.
Haluamatta sortua dramaattisiin ja pateettisiin sanakäänteisiin minun on pakko todeta, että mielestäni Suomessa on viimeistään näiden tapahtumien myötä tapahtunut vallankaappaus. Hallitus on ilmoittanut tiedoksemme, että sen valtuudet eivät enää kumpua Suomen kansasta, vaan politiikkaa, suomalaisten tulevaisuuden kannalta kohtalokasta politiikkaa, tehdään ulkomaalaisten ehdoilla.
Mikä tässä yhtälössä on kansalaisten rooli? Onko heidät redusoitu työmuurahaisiksi rahoittamaan näiden ihmissielun insinöörien ja maahanmuuttajien symbioottista suhdetta? Taisin kirjoittaa tästä samasta asiasta naapurimme Ruotsin osalta kirjoituksen Keskustelua meillä ja naapurissa, osa 2 loppupuolella.
Kansalaisista riippumattoman valtion rakentamisessa eivät tietenkään häärää yksin poliitikot. Tiedotusvälineet ovat täysin rinnoin mukana, aivan kuin ne olivat 20-luvun alun Neuvostoliitossa, 30-luvun puolivälin Saksassa ja YYA-ystävyyden synkimpinä vuosina, 70-luvun Suomessa. Kuten silloin, niin myös nyt soraäänet ovat edistyksellisen median silmissä osoitus menneisyyteen jämähtämisestä ja siitä, ettei uuden ajan haasteita ymmärretä. Ja kuten silloin, niin myös nyt väärinajatteleva kansa on työnnettävä silppuriin ja rakennettava uudestaan, koska siinä on vikaa eikä se ymmärrä omaa parastaan.
Ja kuten nyt, niin myös tulevaisuudessa, sosiaalisen kokeilun savuavilla raunioilla, jälkipolvet tulevat ihmettelemään, mikä niihin ihmisiin meni.
Kävin joulun aikoihin Tampereella ja huomasin vahingossa jouluaaton Aamulehden pääkirjoitussivulla epätavallisen ahdistavan kirjoituksen, joka myrkkyä ja vihaa tihkuvan angstin nojalla voidaan olettaa ihmisoikeustoimittaja Maila-Katriina Tuomisen kynäilemäksi. Täysin terve ihminen ei mielestäni kirjoita tällaista:
MENNEISYYDEN SYVÄ KAIVO
Onko vanhempien ihan pakko siirtää omat kaunansa ja ennakkoluulonsa jälkikasvuunsa? Siltä se vähän näyttää.
Suomikin monikansallistuu, mutta kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan istuvat lujassa. Ryssävihaa ammennetaan menneisyyden syvästä kaivosta ja ihmisiä luokitellaan ihonvärin perusteella. Se on kelvoton perintö tuleville sukupolville.
Ihmisiin ei tarvitse suhtautua tunteella, vaan ennen kaikkea järjellä. Jos vanhemmat eivät pysty tai halua vapautua omista asenteistaan, heidän pitäisi ainakin kehottaa lapsiaan suhtautumaan muualta tänne muuttaneisiin koulutovereihinsa tasa-arvoisesti.
Muukalaisviha on rikos siinä kuin tappaminen tai varastaminen. Ero on siinä, että rasismirikokset jäävät usein pimentoon. Mahanmuuttoministeri [sic] Astrid Thors onkin päättänyt, että niiden tutkintakynnystä lasketaan.
Sopii toivoa, että sillä on ennalta ehkäisevä vaikutus, jotta suomalaisten asennemaailma ei ihan kaikessa laajuudessaan paljastu.
Yritin kuumeisesti etsiä lehdestä uutista tai kirjoitusta, johon tämä vuodatus voisi liittyä, mutta en löytänyt mitään. Kirjoitus ei liity mihinkään. Kirjoittajalla vain on yleisesti tuollainen olo.
"Siltä se vähän näyttää." Mikä "se" ja millä perusteella?
Kuka ja missä on viime aikoina ammentanut ryssävihaa menneisyyden syvästä kaivosta? Onko tämä viittaus siihen, että helsinkiläiskoulun rehtori oli toivonut oppilaiden puhuvan oppitunnilla suomea? Kuka luokittelee ihmisiä ihonvärin perusteella ja miten?
"Ihmisiin ei tarvitse suhtautua tunteella." Niinkö? Eikös meille ole maahanmuuttokeskustelussa jatkuvasti taottu kaaliin, että tulijoihin pitää nimenomaan suhtautua väräjävällä tunteella? Jos heihin olisi luvallista suhtautua järjellä, Suomi tuskin olisi rakentamassa työttömien ja syrjäytymään taipuvaisten turvapaikanhakijoiden gettoja. Maahanmuuttopolitiikkamme on nimenomaan humanitaarista, ja humanitaarinen maahanmuutto perustuu nimenomaan tunteelle, ei järjelle.
"Muukalaisviha on rikos." Ei ole. Mikään laki ei kiellä vihaamasta muukalaisia tai ketä hyvänsä. Toistan: Vihaaminen ei Suomen lain mukaan ole rikos. Ei vaikka Aamulehti kuinka haluaisi sen olevan.
"Muukalaisviha on rikos siinä kuin tappaminen tai varastaminen." Puuttumatta toista kertaa siihen, että muukalaisviha ei ole rikos lainkaan, kehoitan jokaista testaamaan itsetutkiskelun keinoin, onko muukalaisviha saman veroinen teko kuin tappaminen tai varastaminen:
Olet vieraassa maassa, jota kansoittavat tummaihoiset ihmiset. He jakautuvat jäännöksettömästi niihin, jotka a) vihaavat valkoisia, b) ryöstävät valkoisia, c) tappavat valkoisia. Sinun on pakko olla tekemisissä kyseisen maan kansalaisen kanssa. Toivotko mielessäsi, että hän kuuluisi mieluummin ryhmään a) kuin ryhmiin b) tai c), vai onko se sinulle aivan sama? Jos muukalaisviha on saman arvoinen teko kuin varastaminen ja tappaminen, sen on oltava sinulle aivan sama.
Kirjoituksen viimeinen lause on kuvaava. Kirjoittaja puhuu "suomalaisten asennemaailmasta". Keneen hän viittaa? Itseensä? Vai kaikkiin muihin kuin itseensä? Vai enemmistöön suomalaisista? Vai vähemmistöön suomalaisista? Miksi hän puhuu yleistäen "suomalaisten asennemaailmasta"? Onko yhtä perusteltua ja oikeutettua puhua erilaisten yksittäistapausten nojalla "mustalaisten romanien asennemaailmasta" tai "somalien asennemaailmasta"? Vai ovatko suomalaiset yleistämisen suhteen erityisasemassa?
Viimeinen lause on kiehtova myös siksi, että siinä sanotaan sama kuin ministeri Thorsin lausunnossa. Jos kansalaisten, joista valta demokratian ihanteessa kumpuaa, asennemaailma on väärä, ts. ristiriidassa kansasta riippumattoman ja ulkoa valtuutuksensa saavan poliittisen eliitin asennemaailman kanssa, kansalaisten asenteet on tukahdutettava lainsäädännöllä. Demokratian muinaisessa ihanteessa ristiriita kansalaisten ja poliittisen eliitin välillä ratkaistiin siten, että eliitti muutti politiikkaansa tai viime kädessä väistyi vallasta.
Aamulehti toivoo, että mielipiderikollisten vainolla on ennaltaehkäisevä vaikutus, ja tämä oletus onkin oikeutettu. Niin 20-luvun Neuvostoliitossa kuin 30-luvun Saksassa väärät ajatukset saatiin tehokkaasti hiljennettyä juuri tällä metodilla. Se on toimiva keino.
Alkuvuodesta 2008 on luvassa ainakin kolme ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen initioimaa oikeudenkäyntiä niitä vastaan, jotka ovat luulleet, että Suomen harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta saa olla julkisesti eri mieltä. Mikäli oikeudenkäynnit päätyvät yhteisölliseen ja moniarvoiseen tulokseen, on varmaa, että nuivia puheenvuoroja kuullaan entistä vähemmän. Ja mikä onkaan suvaitsevaisempaa ja moniarvoisempaa kuin se, että kukaan ei ole eri mieltä hallituksen kanssa?
Haluammeko me yhteiskunnan, jossa ihmiset vaikenevat ilmiantajien ja poliittisten oikeudenkäyntien pelossa. On selvää, että Thors ja tulipunainen tiedotusvälineistö haluavat, koska he ovat totalitaristeja ja fanaatikkoja, mutta avainasemassa oletkin sinä, äänioikeutettu kansalainen, joka suljet silmäsi vallitsevalta kehitykseltä joko hyväuskoista hölmöyttäsi tai silkkaa laiskuuttasi. Tähän kaikkeen voi vielä vaikuttaa, mutta aika on käymässä vähiin. Suuret pyörät ovat kääntymässä, ja aivan pian on piru irti.
Niillä on käsissään sisäministeriö, työministeriö, oikeusministeriö ja oikeuskanslerinvirasto, sekä tietenkin jatkuvasti muskeleitaan kasvattava Valvojien Neuvosto, vähemmistövaltuutetun toimisto.
Viime vuonna Suomeen muutti enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin, 26 000 henkeä. Tämä luku tuli minulle yllätyksenä ja pani ihmettelemään, mitä punaviheriäistö tarkoittaa vinkuessaan herkeämättä, että Suomen pitäisi ottaa vuosittain vastaan 5000 tai 10 000 tai 20 000 "työperäistä". Tämä vinkuminen on saanut minut, ja varmaan monen muunkin, kuvittelemaan, että nykyinen tahti olisi pienempi. Ovatko ne nykyiset 26 000 eri porukkaa kuin ne halutut ja kaivatut 5000 tai 10 000 tai 20 000, vai mistä oikein on kysymys?
Kuinka paljon niitä pitäisi tulla, että vinkuminen loppuisi? 100 000 kuten naapurissamme Ruotsissa, joka maahanmuuton volyymistä johtuen ei viimeiseen 15 vuoteen ole ehtinyt edes haaveilla mistään kotouttamisista tai integroimisista resurssien palaessa sellaisiin peruskysymyksiin kuin halpojen asuntojen etsimiseen joutilaille ja lisärahan kaapimiseen romahtamassa olevan sosiaalisektorin kuluihin?
Sekin pisti silmään, että ministeri Thors on kutsunut Ole Norrbackin "selvittämään maahanmuuttohallinnon ja maahanmuuttoviraston toiminnan tehostamista":
"Palvelua pitäisi nopeuttaa, lisätä asiakassuuntautuneisuutta ja muutenkin vastata uuden ajan haasteisiin."
Mikä onkaan se pieni juttu, joka yhdistää Astrid Thorsia ja Ole Norrbackia? Tai Martin Scheininiä, Eva Biaudet'ta, Ulla-Maija Wideroosia, Christina Gestriniä ja lukemattomia muita moniarvoisen rintaman eturivin taistelijoita? En vastaa omaan kysymykseeni, ettei kukaan tulisi syyttämään minua menneisyyden kaivoista ammennetusta h***ivihasta, mutta viittaan taannoiseen kirjoitukseeni Itsenäisyydestä, jossa pohdin feodaaliyhteiskunnan identifikaatio- ja lojaliteettisuhteita. Feodaalijärjestelmässä eliitti ei sosioekonomisten ja/tai etnolingvististen erojen vuoksi tunne yhteenkuuluvuutta hallitsemaansa rahvaaseen. Yhteiskunnan ylä- ja alakerroksella ei ole minkäänlaista yhteistä etua. Koska yläkerroksella ei ole epäilyksiä omasta moraalisesta tai jopa geneettisestä ylivertaisuudestaan, sillä ei myöskään ole moraalisia estoja käyttää alakerroksen porukkaa omien mielihalujensa instrumentteina vaikkapa tapattamalla heitä sodissaan, rahoittamalla omaa hovielämäänsä heidän työllään ja mahdollisesti uhraamalla heitä omien jumaliensa alttareilla.
Koska eliitti ei koe olevansa samaa porukkaa kuin alamaisensa, sillä ei ole estoja toteuttaa näiden kustannuksella erilaisia sosiaalisia kokeiluja. Ja koska eliitillä on rahaa, sen ei tarvitse pelätä edes sitä, että kokeilut aivan pian kopsahtaisivat omaan nilkkaan. Jos kokeilu menee niin mönkään, ettei kiveä jää kiven päälle, voi vaikka vetäytyä erääseen saarimaakuntaan, joka on oman, sisäsyntyisen toiseuskertoimensa vuoksi pysyvästi vapautettu moniarvoisuusvelvoitteista.
En toivota teille hyvää uutta vuotta, koska uudesta vuodesta ei tule hyvä. Siitä tulee huono. Siitä saattaa tulla niin huono, että se muistetaan myös tulevaisuudessa.
----------------
Lisää intoa Seppo Lehdon kunnallisvaalikampanjaan
http://kunnallisvaalivideo.blogspot.com sivustolta
Sunday, April 29, 2007
Virossa rähisee Moskovan KGB-koirat. Suomessa rähisevät samat KGB-koirat naamioiden vaientamisemme "kansankiihotuslakiin" vedoten
Yleisellä tasolla looginen huomio: Suomalaisten huumorintaso on laskenut kun maahamme on päästetty neekereitä, somaleita ja ryssiäPuoluepukareille, kuolleille, taiteilijoille, suomalaisille eli meille vähemmistökansan edustajille näyttää olevan vielä sallittua nauraa
Suomalaisille eri kansanryhmille, kuten savolaisille, karjalaisille, hämäläisille, laihialaisille, tamperelaisille, turkulaisille saa nauraa, mutta neekereille ja neekeri-sanasta kiihottuville ei haluttaisi sallittavan enää naurua. No tässä olisi jälleen naurun paikka. Seppo Lehto ja Pyynikkijuoksun voittaneet kenialaiset neekerit nauravat yhdessä suomalaisille hyysärilehmille lehtineekereissä, poliisissa, syyttäjäviranomaisissa ja tuomarikunnassa.
Suomessa vain Seppo Lehto on asettunut nauramaan kansamme ryssäläisyydelle ja neekeröinteihin alistumiselle avoimin kortein. Tällä kertaa hänen kanssaan ovat nauramassa Pyynikki-juoksun 29.4.2007 voittajat kenialaiset neekerit suomalaisten sinisilmäiselle hölmöydelle
Ohessa viimeisin neekeritapaamisensa Pyynikki-juoksun alla. Kuvassa Pyynikki-juoksun voittajat kenialaiset neekerit, jotka ovat näitä virallisia "maahanmuuttajia, huippuosaajia" tervetulleempia, sillä he muistivat palata kotiinsa, eikä jäädä räkyttämään kiusaksemme kuten niin monet neekeriydellään ratsastavat patologiset valehtelijat. - Surullista tässä on se koiramaisuus millä ns. poliisissa, syyttäjissä ja tuomareissa neekerisadut niellään kerta toisensa jälkeen ja suomalaisista tehdään syyllisiä.
Virossa rähisee Moskovan KGB-koirat. Suomessa rähisevät samat KGB-koirat naamioiden vaientamisemme "kansankiihotuslakiin" vedoten
Tuo huumori on joskus kumma juttu. Toisille saa nauraa ja toisille ei. - Yleissääntönä lienee, että toisille saa nauraa muttei itselle. Seppo Lehto lienee poikkeus, kuten myös Juice Leskinen aikanaan:
http://huumoria.blogspot.com/
Wednesday, January 24, 2007
Pirkanmaan IKL isänmaallinen osasto on asettanut ajattelija Seppo Lehdon ehdolle kevään 2007 eduskuntavaaleissa. Kiitämme etukäteen kannatuksestanne!
Kiitoksia eduskuntavaaleissa 2007 äänestäjille IKL-Pirkanmaan äänisaldo 279 ääntä Seppo Lehto sai 152 ääntä ja Olli Heikkilä 127 ääntä
Tutkailkaamme kuten maaperäämme, ympäristöämme ja kanssaihmisiä, niin myös ehdolla olevia kansanedustajaehdokkaita:
Pirkanmaan IKL:n isänmaallinen osasto on asettanut ajattelija aluepalauttaja historioitsijan tamperelaisen Seppo Lehdon ehdolle kevään 2007 eduskuntavaaleissa. Ehdokasnumeronaan maalisvaaleissa 2007 on 180
Kiitämme etukäteen kannatuksestanne joka mahdollisesti vahvistuu kun perehdytte Seppo Lehdon ajatuksiin eri aiheista mitkä ovat tärkeitä kansakunnallemme
1) Ajatuksia maahanmuutosta http://maahanmuutosta.blogspot.com
2) Kansanedustajana Seppo Lehto mitkän asiat painottuvat? http://kansanedustaja.blogspot.com - kansanedustajasi http://kansanedustajasi.blogspot.com
3) Aluepalautustemme oikeutuksesta ja merkittävyydestä Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y. pj:nä Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi/tavoitteet.html sama ryssäksi http://www.kavkaz.fi/ru
4) EU:n taistelujoukkojen tarpeesta: http://eu-taisteluosastot.blogspot.com/
5) Suursuomalainen Suomi - mitä se on? http://suursuomalainen-suomi.blogspot.com/
6) Ihmisoikeuksista ja oikeuksista omaan kehoon http://ymparileikkaus.blogspot.com/
7) Mietteitä Rukajärvi elokuvan teemoin itsekin siellä käyneenä http://hernerokka.blogspot.com/
8) Perusteita somalien kotiutukselle eli "Somalit Somaliaan" kunnon sianlihaa sisältävää hernekeittoa ryystäen http://hernekeitto.blogspot.com/
9) Suomalaisen ja Pohjolan lohen turvaamisesta http://www.lohiadressi.fi/
Ystävällisesti uutta luovaa voimaa eduskuntaan:
- Tamperelainen ajattelija Seppo Lehto http://tamperelainen-lehto.blogspot.com
Palautteenne on tärkeää
palaute e-mail: seppo_lehto(at)yahoo.com, kansanedustajasi(at)gmail.com Kiitoksia etukäteen kommenteistanne
Saturday, December 23, 2006
Neekerimustan päivän 23.12.2006 mietteitä: Koska vaihdamme suomalaisuuden lopullisesti neekeriyteen? Onko muusta kuin kansamme mustasta tuhosta kyse?
Kansakuntamme Suomen Suomenlahden rantoja uhkaa kiusaksemme halki aluevesirajojemme ja miehitettyjen alueidemme miehittäjä-Ryssän neekeröimä ja ryssimä maakaasu- ja öljyputki, mikä todennäköisesti mossahtaessaan ennemmin tai myöhemmin takaa sen että riittää suomalaisilla jälleen puhdistustöitä miehittäjä-Ryssän naureskellessa tsuhnasuomalaisten nöyryydelle. Olisi kai aika näin mustana neekeripäivänä ennakoida myös tämä mustan kullan / Ryssän kullan vaara rannoillemme ja ympäristöllemme?
Vuoden pikimustin ja neekerein päivä 23.12.2006 tänään
Onko aika neekeriyden? Valkoisesta Joulusta vain haaveet, musta neekerijoulu on koittanut, valitettavasti. Syytämmekö tästäkin freonipäästöjä, ilmastonmuutosta vai sisä- ja työministeriötä, jotka sallivat kansakuntamme neekeröitymisen ilman ensimmäistäkään asiasta järjestettyä kansanäänestystä, vaikka ilmeisesti suurin osa nykysuomalaisista vastustaa neekeröittämistämme ja muuttamistamme Mogadishu tason pilvenpolttajien ja terroristien pesäkkeeksi
Neekerimpänä päivänä mietteitä, kyllä minua vituttaisi olla neekeri, onneksi olen tähän ilmastoalaan geneettisesti sopeutunut, ilman sirppisoluanemiaa
Vuoden neekerimpänä päivänä 23.12.2006 päätelmiä: Jos kerta neekeri-sana toimii korreloiden musta-sanaan, niin käytetään sitä neekeri-sanaa sitten korreloiden vuoden mustimpana päivänä myös käänteisesti? Kokeillaanpa nyt sitä musta sanan korvaamista neekeri-sanalla.
Apuva - Valkoinen vai neekeri-Lucifer apuun valkoiseen jouluun päästäksemme?
Koska vaihdamme suomalaisuuden lopullisesti synkkyyteen mustaan neekeriyteen? - Onko muusta kuin kansamme mustasta ja / tai neekerituhosta kyse? Uuden vuoden kynnyksellä vai ensi maaliskuun eduskuntavaalien neekeri- ja somaliedustajien kautta?
Neekeröidäänpä = mustutaanpa nyt vielä neekeri = musta aiheella ja väitteellä suomeksi njet på ruski
Onneksi en nähnyt yhtäkään mustaa neekeriä mustaa, eipä tullut mieli mustaksi = Eikä mieleni mustunut eikä muuttunut neekeriksi.
Onneksi en nähnyt yhtäkään mustaa = neekeriä ;) kun oli niin neekerimustaa pikimustasta neekeriasfaltista alkaen. Taidanpa vääntää illan päätteeksi "Mustan kissan tangon" tai uusiosuomen merkeissä "Neekerikissan tangon" tahdissa neekeripaskat, vaikken olekaan tänään vuoden neekeripäivän kunniaksi syönyt ilman Allah akkubaria valmistettua ja ilman kosher-teurastusta valmistettua "neekerimakkaraa", mikä on tunnettu ennen neekeröintejä mustamakkara nimellä. Täällä Tampereella mustamakkara eli neekerimakkara on ollut oikein Tapolan kultamitalilaatua. Toki moni on syönyt Savupoikienkin mustaamakkaraa vai pitäisikö sanoa "neekerimakkaraa", siinä kuin Teivon lihankin mustamakkaravalmistetta.
Nouse Kalevan kansa vääntämään Suomi-neidon kansakuntana valkoinen kinkkusi ja musta = neekerisuolesi tyhjäksi mustasta = neekerinpaskasta ;) voisi kai olla hyvä joulurukous huomista pohjoisen valkoisen ihmisen luontoon kuuluvaa rehtiä kristillistä sikailua ja mässäilyä odotellessa ;)?
Tosin voihan siitäkin joku muslimi http://www.islamtampere.com/usko.html neekeri = musta, joka on kaiken lisäksi ajatuksiltaan ihan pikineekeri (musta?) loukkaantua jos sattuu muslimi olemaan jos hälle joulusian perseen lahjaksi antaisi vai miten on?
Vastauksia arvon neekerit mustat, maistuuko jouluinen sianperse eli kinkku ylikypsänä tai jopa keittokinkku?
Synkkiä mustia, neekerinmustia, erittäin tummia, mustia aitosuomalaisia neekerimietteitä http://kavkaz.fi Seppo Lehto
Kansantaiteilija ja kansanedustaja Mikko Alatalon http://www.mikkoalatalo.net/ laulua mukaellen: Mustaa, mustaa, kyllä sitä ollaan niin neekeriä, niin neekeriä, niin mustaa, niin neekeriä vuoden pimeimpänä päivänä 23.12.2006 Tampereella
PS 1: Oli vähällä unohtua, oli minulla joskus koirakin mustahko suurelta osin, muttei neekerinveren tilkkaa nimeltään Musti. Olisiko minun näillä uusilla kielioppisäänöillä pitänyt huutaa häntä "Neekeriksi"? Ei kyllä ollut yhtään neekerin näköinen. Oli kyllä kova tyttö haukkumaan;) oli sitten neekeri, tv-lupatarkastaja tai mustalainen ovella
PS 2: Parantukaamme mustasta eli neekeritulevaisuudestamme siinä kuin ryssäläisyydestämme kansakuntana http://kavkaz.fi/tavoitteet.html miehitettyjen alueiden palautuksen oikeutus muistaen
Sunday, September 24, 2006
Seppo Lehto taistelee sananvapauden puolesta uusilla sivuilla Kiinan kansantasavallan kautta
Seppo Lehto nettipakolaiseksi Kiinaan oheisilla sivuillaan
http://seppolehto.ipdz.com/
Seppo Lehto taistelee ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta uusilla sivuilla Kiinan kansantasavallan kautta http://seppolehto.ipdz.com/ Näin siis EU:ssa missä moititaan Kiinaa sananvapauden rajoituksista
Viimeisimmät uutiset voitte kysyä KRP:n kautta suoraan. Kuulustelu oli 25.9.2006 Tampereen KRP:ssä klo 8:00.
KRP:n ajojahdista pääministeri Matti Vanhasen ja presidentti Tarja Halosen käskystä uutisoitiin Nelosen TV- ja verkkouutisissa 29.9.2006 yksipuolisen harhaanjohtavasti unohtaen, että kyseessä vastapuolena julkisuuden henkilöitä tai muuten vaan vinkshtaneita viranomaisia, jotka yrittävät peitellä syytöksillään omia virkarikoksiaan Seppo Lehtoa kohtaanhttp://www.nelonen.fi/video/default.asp?c=1&v=1749
Toivomme http://eu.amnesty.fi/ ottavan kantaa Seppo Lehdon ja Suomen kansan ja tsetseenien ihmisoikeuksiin http://www.kavkaz.fi , samoin kuin Ernst Zündelin ja David Irvingin mielipidevankeuteen EU:ssa.
Amnestyn EU-kampanjaa johtaa Amnestyn Suomen osaston toimisto.
Yhteystiedot:
Amnesty International,
Suomen osasto ry
Ruoholahdenkatu 24 D
00180 Helsinki
Puhelin: (09) 5860 440
Fax: (09) 5860 4460
E-mail: amnesty@amnesty.fi : ) http://seppo-lehto.blogspot.com ..
Tämä viesti välitetty tähän blogiin uutisryhmistä
”Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!”
-Veteraanin iltahuuto
Seppo Lehto toimii Laatokan mahdin hurmaamana http://laatokanmahti.blogspot.com sivuilla
Wednesday, September 20, 2006
EU:n sisä- ja oikeusministerien tapaamisen aikaan mielenosoitus: Somalit somaliaan ja Ryssä helvettiin loisimasta alueiltamme!
Virallinen mielenosoitusilmoitusmuistio 20.9.2006 klo 13-14 Ismo
Rajalan luona Tampereen poliisilaitoksella
Täydennyksenä: Kuvaraportti mielenosoituksesta: EU-rajat kiinni, miehitetyt alueet takaisin ja somalit Somaliaan 21.9.2006 Tampere-taloa vastapäätä yliopiston puolelta http://www.blogger.com/profile/15517370
EU:n sisä- ja oikeusministerien tapaamisen aikaan mielenosoitus
Tampere-talolla klo 10:30 - 15:00 to-pe 21-22.9.2006
Kirjallisena suullisen lisäksi ja muistin virkastamiseksi Ismo Rajalan
ja Seppo Lehdon tapaamisesta:
Poliisi Juha Hyttisen vastaanottama klo 13:10 ja sisäministeri Kari
Rajamäen avustaja poliisijohtaja Kari Rantamalle samantien toimittama
Somalien ja miehittäjä-Ryssän kotiuttamista vaativa adressi:
http://www.adressit.com/somalienkotiutus - Kiitoksia kaikille adressin
allekirjoittaneille
Mielenosoituksen tavoitteet ilmenevät http://www.kavkaz.fi sivuilta ja
ko. liitteestä somalien kotiuttamista vaativasta adressista
Paikaksi sovittu yliopiston luona valomainos- ja bussipysäkin välinen
alue klo 10:30 - 15:00 alustavasti vastapäätä Tamperetaloa.
Aikataulumuutoksista Ismo Rajalalle e-maililla tai puhelimella:
ismo.raj...@poliisi.fi ja 0504055375.
Lisäksi oheistarpeet mitkä jo aiemmissa mielenosoituksissa
nähtävissä http://www.kavkaz.fi uutissivuilla
http://www.kavkaz.fi/uutiset.html .
Mukana marakattinukke putin-kaulakkeella aluevaatimus- ja somalien
kotiuttamisvaatimusten kera pahvisessa hirttokannikkeessa
aluepalautuskartan kera ( Kerroin luottamuksensuojastani ko.
mielenosoitustarvikkeiden suhteen, sillä sekä Turun, että Lahden
poliisi olivat ko. tarpeet hyväksyneet vuonna 2005 ).
Kaiutin mukana mahdollista ( mikäli ääni vaan kestää)
perinnelaulua varten. Muutaman kerran laulua luikkauttaen
perinteikkäästi sota-ajan mm. Mamstenin tunnetuksi tekemänä:
"Silmien välliin ryssää, juu". Ko. lauluahan vastusti syksyllä 1995
ko. esityksen jälkeen Helsingin yliopistolla laulettuna kokoomuksen
Ilkka Kanerva ja taasen laululle heti perään antoi tukensa
juutalainen kansanedustajamme Ben Zyskowicz.
Voinette tarkistaa asian Beniltä itseltään;)?
Zyskowicz, Ben Berl
Puhelin: (09) 432 3200
Sähköposti: ben.zyskowicz@eduskunta.fi
Ammatti / arvo: oikeustieteen kandidaatti
Mikäli kysyttävää tai täydennettävää, niin palaute:
Seppo Olavi Lehto Tampere http://www.kavkaz.fi -terveisin!
( Tämä viesti napattu ja katsottavissa erilaisine kommentteineen mm. http://www.suomi24.fi keskusteluista ;) )
Rajalan luona Tampereen poliisilaitoksella
Täydennyksenä: Kuvaraportti mielenosoituksesta: EU-rajat kiinni, miehitetyt alueet takaisin ja somalit Somaliaan 21.9.2006 Tampere-taloa vastapäätä yliopiston puolelta http://www.blogger.com/profile/15517370
EU:n sisä- ja oikeusministerien tapaamisen aikaan mielenosoitus
Tampere-talolla klo 10:30 - 15:00 to-pe 21-22.9.2006
Kirjallisena suullisen lisäksi ja muistin virkastamiseksi Ismo Rajalan
ja Seppo Lehdon tapaamisesta:
Poliisi Juha Hyttisen vastaanottama klo 13:10 ja sisäministeri Kari
Rajamäen avustaja poliisijohtaja Kari Rantamalle samantien toimittama
Somalien ja miehittäjä-Ryssän kotiuttamista vaativa adressi:
http://www.adressit.com/somalienkotiutus - Kiitoksia kaikille adressin
allekirjoittaneille
Mielenosoituksen tavoitteet ilmenevät http://www.kavkaz.fi sivuilta ja
ko. liitteestä somalien kotiuttamista vaativasta adressista
Paikaksi sovittu yliopiston luona valomainos- ja bussipysäkin välinen
alue klo 10:30 - 15:00 alustavasti vastapäätä Tamperetaloa.
Aikataulumuutoksista Ismo Rajalalle e-maililla tai puhelimella:
ismo.raj...@poliisi.fi ja 0504055375.
Lisäksi oheistarpeet mitkä jo aiemmissa mielenosoituksissa
nähtävissä http://www.kavkaz.fi uutissivuilla
http://www.kavkaz.fi/uutiset.html .
Mukana marakattinukke putin-kaulakkeella aluevaatimus- ja somalien
kotiuttamisvaatimusten kera pahvisessa hirttokannikkeessa
aluepalautuskartan kera ( Kerroin luottamuksensuojastani ko.
mielenosoitustarvikkeiden suhteen, sillä sekä Turun, että Lahden
poliisi olivat ko. tarpeet hyväksyneet vuonna 2005 ).
Kaiutin mukana mahdollista ( mikäli ääni vaan kestää)
perinnelaulua varten. Muutaman kerran laulua luikkauttaen
perinteikkäästi sota-ajan mm. Mamstenin tunnetuksi tekemänä:
"Silmien välliin ryssää, juu". Ko. lauluahan vastusti syksyllä 1995
ko. esityksen jälkeen Helsingin yliopistolla laulettuna kokoomuksen
Ilkka Kanerva ja taasen laululle heti perään antoi tukensa
juutalainen kansanedustajamme Ben Zyskowicz.
Voinette tarkistaa asian Beniltä itseltään;)?
Zyskowicz, Ben Berl
Puhelin: (09) 432 3200
Sähköposti: ben.zyskowicz@eduskunta.fi
Ammatti / arvo: oikeustieteen kandidaatti
Mikäli kysyttävää tai täydennettävää, niin palaute:
Seppo Olavi Lehto Tampere http://www.kavkaz.fi -terveisin!
( Tämä viesti napattu ja katsottavissa erilaisine kommentteineen mm. http://www.suomi24.fi keskusteluista ;) )
Sunday, September 17, 2006
Viesti koko EU:n sisä- ja oikeusministereille 20-22.9.2006 Tampereella tiedoksi mm. somalien kotiuttamisten aloittamiseksi
Kiitämme kaikkia "Somalit Somaliaan ja miehittäjä-Ryssä Moskovaan!" adressin allekirjoittajia
Viesti koko EU:n sisä- ja oikeusministereille 20-22.9.2006 Tampereella tiedoksi mm. somalien kotiuttamisten aloittamiseksi
Tätä vaadimme: Keskuuteemme sopeutumattomien lailliset lainsanktioiden mahdollistamat karkoitukset käynnistettävä välittömästi ja viivyttelemättä väkivaltaan tai huumekauppaan syyllistyneitä afgaaneita, neekereitä, somaleita, miehittäjä-Ryssän hallinon laittomasti alueillemme vuoden 1944 jälkeen tuomia ryssiä koskien koko Suomen alueita Kalastajasaarennosta, Petsamoon, Salla-Kuusamoon, Karjalaan ja Suomenlahden saariin ulottuvaa sektoria unohtamatta
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/somalienkotiutus/
Kiitos osallistumisestanne http://www.kavkaz.fi ;)
Viesti koko EU:n sisä- ja oikeusministereille 20-22.9.2006 Tampereella tiedoksi mm. somalien kotiuttamisten aloittamiseksi
Tätä vaadimme: Keskuuteemme sopeutumattomien lailliset lainsanktioiden mahdollistamat karkoitukset käynnistettävä välittömästi ja viivyttelemättä väkivaltaan tai huumekauppaan syyllistyneitä afgaaneita, neekereitä, somaleita, miehittäjä-Ryssän hallinon laittomasti alueillemme vuoden 1944 jälkeen tuomia ryssiä koskien koko Suomen alueita Kalastajasaarennosta, Petsamoon, Salla-Kuusamoon, Karjalaan ja Suomenlahden saariin ulottuvaa sektoria unohtamatta
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/somalienkotiutus/
Kiitos osallistumisestanne http://www.kavkaz.fi ;)
Thursday, August 17, 2006
Maahamme on päästetty pilvin pimein afrikkalaisia, lähi-idän ja aasian rasisteja, jotka pyrkivät tekemään sen minkä conkistadorit intiaaneille
Oheinen kuva Tampereen käräjäoikeudesta, missä julkisuuden henkilö, lukuisissa vaaleissa ehdolla ollut moni- ja huippuosaaja norsunluurannikkolainen Sylvain Aristide Kipre sai jo toisena vuonna perättäin lähestymiskiellon Seppo Lehtoa kohtaan väkivaltaisten päällekarkausyritystensä ja tappouhkaustensa takia. Nykyinen lähestymiskielto päättyy 6.11.2006. Ihmettelemme suunnattomasti puolueellista oikeuslaitosta, mikä sallii tämän väkivaltaisen huippuunsatreenatun häirikön väkivaltaiset hyökkäykset ilman syytteitä. Suojelijanaan on tiettävästi kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen, joka ei ole vaivautunut lukemaan esitutkintapöytäkirjoista raakoja faktoja Sylvain Kipren väkivaltaisuuksista ja lukuisten todistajien lausumia
Lehdistötiedote 17.8.2006 Tampere
Kiitoksia näistä erilaisista foorumeista mitä on tarjolla vierasperäisten harjoittaman rasismin vastaiseen taisteluun:)
Minun viesteissäni ei ole rasismia
Sensijaan maahamme on päästetty pilvin pimein afrikkalaisia, lähi-idän ja aasian rasisteja, jotka pyrkivät tekemään sen minkä conkistadorit intiaaneille E-Amerikassa 1500-luvulla, jotka onnistuivat siinä jopa yllättävän hyvin huomattavasti pienemmillä määrin
Tamperelainen Seppo Lehto rasismin uhri = alkuperäkansan edustaja
Suomi suomalaisille http://www.kavkaz.fi ja http://www.kavkaz.fi/ru todistakoot, että osa alueistamme on jo konreettisesti haltuunotettu, loputkin on menossa muillekin kuin miehittäjä-Ryssälle
.............................................
Täydennystä 30.8.2006 Muistakaamme käyttää sanaa neekeri jatkossakin
Vastaväittämistä huolimatta: Muistakaamme, että pitää käyttää sanaa neekeri edelleen, kuten ennenkin kunnioittaaksemme suomenkieltä ilman että hämärrytämme käsitteitä niin että yhtä´äkkiä ns. mustaihoinen voisi tarkoittaa samaa kuin neekeri. Kyseessä ei ole synonyymi ollenkaan, vaan harhaanjohtaminen. Onhan esim. tamilit ymv:t pikimustia, vaan eivät neekereitä lain.
Suomessa on ainakin 7 eri neekeriyhdistystäkin, sekä neekerinimellä nimettyjä paikkoja, lemmikkieläimiä unohtamatta
Seppo Lehto Tampere http://www.kavkaz.fi miehitetyt alueemme takaisin! -asiaa unohtamatta
Mikko Ellilälle kiitoksia loistavasta ideastaan näiden siirtomaaneekereiden sijoittamiseksi Ranskan EU:n ulkopuolisiin kolonioihin http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=120#comments
Lehdistötiedote 17.8.2006 Tampere
Kiitoksia näistä erilaisista foorumeista mitä on tarjolla vierasperäisten harjoittaman rasismin vastaiseen taisteluun:)
Minun viesteissäni ei ole rasismia
Sensijaan maahamme on päästetty pilvin pimein afrikkalaisia, lähi-idän ja aasian rasisteja, jotka pyrkivät tekemään sen minkä conkistadorit intiaaneille E-Amerikassa 1500-luvulla, jotka onnistuivat siinä jopa yllättävän hyvin huomattavasti pienemmillä määrin
Tamperelainen Seppo Lehto rasismin uhri = alkuperäkansan edustaja
Suomi suomalaisille http://www.kavkaz.fi ja http://www.kavkaz.fi/ru todistakoot, että osa alueistamme on jo konreettisesti haltuunotettu, loputkin on menossa muillekin kuin miehittäjä-Ryssälle
.............................................
Täydennystä 30.8.2006 Muistakaamme käyttää sanaa neekeri jatkossakin
Vastaväittämistä huolimatta: Muistakaamme, että pitää käyttää sanaa neekeri edelleen, kuten ennenkin kunnioittaaksemme suomenkieltä ilman että hämärrytämme käsitteitä niin että yhtä´äkkiä ns. mustaihoinen voisi tarkoittaa samaa kuin neekeri. Kyseessä ei ole synonyymi ollenkaan, vaan harhaanjohtaminen. Onhan esim. tamilit ymv:t pikimustia, vaan eivät neekereitä lain.
Suomessa on ainakin 7 eri neekeriyhdistystäkin, sekä neekerinimellä nimettyjä paikkoja, lemmikkieläimiä unohtamatta
Seppo Lehto Tampere http://www.kavkaz.fi miehitetyt alueemme takaisin! -asiaa unohtamatta
Mikko Ellilälle kiitoksia loistavasta ideastaan näiden siirtomaaneekereiden sijoittamiseksi Ranskan EU:n ulkopuolisiin kolonioihin http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=120#comments
Monday, June 05, 2006
Eva Biaudet neekeri- ja somalikyrpiin ihastunut suomalaisvihaaja, kansamme rotumme tuhoaja keskustelu päivänpolitiikan polttopisteeseen
Kansanedustajat Outi Ojala, Eva Biaudet, Oras Tynkkynen, Paavo Lipponen suomalaisvihaajia, kansamme rotumme tuhoajia: Jyrkkä ei ympärileikkaajille ja ympärileikkaajarikollisia hyysääville virkamiehillemme ja hyysärilehmillemme kuten tunnetuille Eva Biaudet tahoille
Kansakuntamme ei kaipaa neekereitä, somaleita, eikä talebaanien huumerikollisia kansaamme mädättämään ja nuoria tyttöjä ja naisia neekerisankkeri-, klamydia-, hiv-, kuppa- ja tippuritaudeilla rikastuttamaan sekä mulatteja tehtailemaan
Tuesday, May 16, 2006
Hirsi Ali menettää Hollannin kansalaisuuden. Suomi voisi nyt perustellusti myöntää Hirsi Alille turvapaikan?
Kunnioitettava ja arvostettava sananvapauden esitaistelija parlamentaarikko, tunnettu somalinainen Hirsi Ali menettää Hollannin kansalaisuuden. Suomi voisi nyt perustellusti myöntää Hirsi Alille turvapaikan osoittaakseen että me kunnioitamme sananvapautta, emmekä moralisoijia ja ympärileikkaajarikollisia oli ne sitten arabeja, somaleita, neekereitä tai juutalaisia
Seppo Lehto Tampere http://www.kavkaz.fi
Hirsi Ali menettää Hollannin kansalaisuuden
Julkaistu HS:ssa: 16.5.2006 7:31
Hirsi Ali menettää Hollannin kansalaisuuden
Ayaan Hirsi Ali
Haag. Kiistelty hollantilaispoliitikko Ayaan Hirsi Ali menettää Hollannin kansalaisuuden, kertoo Hollannin ulkoministeri Rita Verdonk. Syynä on Hirsi Alin haastattelulausunto, jonka mukaan hän oli antanut vääriä tietoja kansalaisuusanomuksessaan.
Jo maanantaina kerrottiin, että Hirsi Ali aikoo muuttaa Hollannista Yhdysvaltoihin.
Hirsi Ali oli tekemässä käsikirjoitusta elokuvaohjaaja Theo van Goghin islamia käsitelleeseen elokuvaan. Ääri-islamilainen mies murhasi Van Goghin Amsterdamissa 2004.
Somalialaissyntyinen Hirsi Ali sai Hollannista turvapaikan vuonna 1992 ja Hollannin kansalaisuuden viisi vuotta myöhemmin. Hän on Hollannin parlamentin jäsen. Hän on saanut useita tappouhkauksia islamia arvostelevien kannanottojensa takia.
Ulkoministeri Verdonkin mukaan Hirsi Alille myönnetty kansalaisuus on mitätön, koska se perustui vääriin tietoihin. Hirsi Ali sanoi kansalaisuusanomuksessaan paenneensa Somaliasta suoraan Hollantiin. Lehtihaastattelussa hän on kuitenkin muun muassa myöntänyt oleskelleensa ensin pitkään Keniassa.
STT–DPA
Friday, April 21, 2006
Omistanpa tämän kiitokseksi saamastani tunnustuksesta opetusministeri Tanja Karpelalle ja Ilja Suvannolle aurinkoisen päivän kunniaksi
Tanja Karpelalle arvon opetusministerille ja sosiaalidemokraatti Väinö Voionmaan jalon kansakuntaamme suojelevan suursuomalaisuuden unohtaneelle Ilja Suvannolle perjantaista iltapäivää;) 21.4.2006
Aurinko hymyilee:).. niin minäkin
Lämmitti sydäntä kun sain tänään kulttuuriministeri Tanja Karpelankin allekirjoituksella varustetun tunnuksen "Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tekemästänne työstä opetusministeriö antaa teille urheilutoimitsija Seppo Lehto Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin 27.2.2006"
Olen tässä vuosien varrella tavannut jos jonkinmoista ählämiä ja vierasperäistä hampparia, monet aika hupaisia siinä kuin monet näistä tuhnusuomalaisistakin.
Hauskimmasta päästä ovat iranilaiset kristityt ja kurdit, jotka kertovat auliisti juttuja muslimimurhaajista ( Huom. globaalitasolla enemmistöä edustavan mielipide ), eräs arabituttuni on sitä mieltä että kurdit pitäisi tappaa, kurdituttuni taas pitää arabeja roistoina ja murhamiehinä. Jaa missäkö olen näitä hirveitä fanaatikkoja tavannut? En missään vankilassa, koulutusleirillä, vaan ihan Tampereella julkisilla paikoilla kirjastoissa jne.
Opetusministeriön tämä tunnustus tuli minulle yllätyksenä. Myönnän ristiriitaiset tuntemukseni tässä monikulttuurisuutta ajavassa Suomessa.
Jaa että miten tämä liittyi aiempaan. Tulin siis tarkentamaan sitä että suomalaiset ovat globaalisti vähemmistö ja nämä vierasperäiset edustavat enemmistöä, joten totuus on totuus tässäkin asiassa. Omat kotoperäiset kolttamme lienevät niitä harvoja vähemmistöjä, ei somalit tmv:t.
Ystävällisesti Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi
PS: Erittäin suurella skeptisyydellä kaikenmaailman pakkoihin suhtautuva humanisti
Kiitoksia tuntemattomille Isänmaallisen nettiradion toimittajille nettiradiostaan ja blogistaan: http://www.blogger.com/profile/22739893, mistä pääsee kuuntelemaan viimeisiä nettiuutisia Isänmaan asialla koskien niin "maahanmuuttajia", kuin yleisemmin vaiettuja asioita:)
Kiitämme valtiovaltaamme sinnikkyydestä ja halusta säilyttää hakaristi kansakuntamme onnensymbolina:
HS - Ulkomaat
Perjantaina 21.4.2006
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135219605759
Malmössä yläaste kiinni järjestyshäiriöiden takia
Julkaistu: 20:25
tukholma. Kokonainen yläaste aiotaan sulkea Malmössä järjestyshäiriöiden takia. Tapaus on ensimmäinen Ruotsissa, ja se on herättänyt valtakunnallista huomiota.
Ilkivalta, tappelut ja gettomentaliteetti ovat riivanneet jo vuosia Hermodsdalin koulua malmölaisessa Fosien lähiössä. Nujakointi oppilaiden kesken sekä oppilaiden ja opettajien välillä ovat olleet arkea. Vanhemmat oppilaat ryöstävät nuorempia.
Remontin jälkeen ei kulunut pitkää aikaa ennen kuin sisäkatto oli revitty alas ja ovet lyöty rikki, Fosien kaupunginosavaltuuston puheenjohtaja Christer Brandt sanoi Dagens Nyheter -lehdelle perjantaina. Pari kuukautta sitten neljä luokkahuonetta tuhoutui kokonaan tulipalossa.
Christer Brandtin mukaan koulun käytäviä ei voi täyttää Securitaksen vartijoilla. Nuorempien oppilaiden turvattomuudelle on hänen mukaansa kuitenkin tehtävä jotain. Kaupunginosavaltuusto on päätynyt siihen, että Hermodsdalin koulusta lakkautetaan kolme ylintä luokkaa ja oppilaat hajautetaan alueen muihin kouluihin.
Aie on herättänyt arvostelua niin opettajien kuin vanhempienkin keskuudessa.
95 prosenttia koulun oppilasalueen asukkaista on maahanmuuttajia. Aluetta riivaavat köyhyys ja sosiaaliset ongelmat. Ongelmat maahanmuuttajien kotoutumisessa ovat Malmössä ehkä Ruotsin vaikeimpia.
YRITETÄÄN JAKSAA KOKONAISEN SUOMEN PUOLESTA = HTTP://WWW.KAVKAZ.FI
Tuesday, April 11, 2006
Kansalaiskeskusteluihin potkua ja munaa. Lesbolässyttelyiden ja puppelihomojen kujerteluiden aika on ohi. Kevät kohisee niin myös ihmismielet
Kansalaiskeskusteluihin potkua ja munaa!
Lesbolässyttelyiden ja puppelihomojen kujerteluiden aika on ohi. Kevät kohisee niin myös ihmismielet kuin keväiset virrat kohti suurempia suvantoja ( Helsinkiläinen demariaatteen kurjistama ja neuvostoaatteen vaikenemisen aatteen sisäistänyt Ilja Suvanto on hyvä eikä ota tätäkin vittuiluna http://iljasuvanto.blogspot.com/ )
Puolustuksen puheenvuoro 11.4.2006 Tampereella
Seppo Lehto
Penttilänkatu 12D15
33820 Tampere
isanmaan_asiall@yahoo.com
Isänmaan Asialla r.y.
Minä pilkkaan erityisesti tätä kansakunnallista kyvyttömyyttä avoimen keskustelukulttuurin kehittämiseen, en erityisesti yksilöitä, paitsi poikkeustapauksissa virkojensa perusteella, sillä hehän ovat vain osa tätä kansakunnallista kyvyttömyyttämme avautua, pohtia ja tehdä uusia tilannearvioita. Minä toimin vain kansakunnallisena Viagrana tätä keskustelua rohkaisten uusiin suorituksiin.
Teppo Moisio on ainakin tähän saakka osoittanut poikkeuksellista keskustelukulttuuria, kuten Jussi Halla-aho omissa kirjoituksissaan. Älä hyvä mies hyväksi valitsemaltasi linjalta heti poikkea, jos erehdyt tulkitsemaan tekstejäni hieman toisin kuin olen tarkoittanut.
Minun mielestäni voi aina kyseenalaistaa kaikkien kyvyttömyyden vastaanottaa kritiikkiä, siis ei vain julkisissa tehtävissä toimijoiden, vaan kaikkien jotka julkisesti toimivat mm. internetissä tuoden esiin omia mielipiteitään ja vakaumuksiaan. Kuten tiedämme vakaumukset ovat liian monasti erittäin huteralla pohjalla, jollei niiden perustoja hieman juntata. Itseasiassa mikä tahansa kritiikki kasvattaa jo vanhan sananlaskunkin mukaan: "Se mikä ei tapa, niin vahvistaa".
Minusta on erityisen naurettavaa se että täällä Suomessa jotkin tahot vetävät herneen nenään "ryssä, neekeri, somali" tmv:sta sanoista. Laukkuryssän poikana kummastelen sanojen hämärryttämistä.
Kaikkihan täällä "Suuren ja mahtavan Neuvostohymnin" soidessa on ollut mitä suurimpia Ryssän ja ryssäläisyyden ystäviä. Minne ovat ne Ryssän ystävät nyt kaionneet?
Ymmärtääkseni se sovjet-hehkutus jatkuu edelleen mutta nyt käytetään vain toisia termejä kätkeäksemme sen tosiasian, ettei Neuvostoliiton romahdus luonut sitä demokratiaa mitä me yleensä kuvittelemme sen sanan sisältävän, vaan uuden tsaari-Putinismin, minkä vallassa on jatkaa uusin nimikkein vanhaa siirtomaapolitiikaa ja anastettujen kansojen ja alueiden kyseenalaista hallussapitoa ja sortoa myös ihmisoikeuksia polkien, mikä raadollisimmillaan ilmenee Kaukasuksella ja Tsetseniassa.
Suosittelisin suomalaisten keskusteluissaan ottavan mallia sanansäilän heiluttamisessa mm. en niin erityisesti rakastamistani ranskalaisista, saksalaisista, italialaisista ja anglosakseista niin USA:ssa kuin UK:ssa. Sitä sananvapautta mitä harrastetaan ex-Neukkulan alueella tuskin kukaan kaivannee?
Seppo Lehto stari granitzii http://www.kavkaz.fi/ru jo sananvapauden nimissä;)!
------------------------------------------------------------------------------
Lisäpalautetta 18.4.2006 Ilja Suvannolle varmuuden vuoksi tämän lehtoseppo.blogspot.com:n kautta, kun en luota Ilja Suvannon moderointiharkintaan (pahoitteluni :)
Arvoisa Ilja Suvanto sinulla tai sinusta on ainakin muutama blogi, joissakin on moderointi, tässä blogissa ei sellaista näy, joten kommentoin hieman laajemmin:)
Haeskelin sinusta hieman tietoja netin kautta ... ja ..
En tiedä oletko humoristi vai tosikko, joten vastaan ainakin pariin blogiisi, jospa palautteesi selventää tilannetta?
Nyt en tiedä miten suhtautua huumoriisi / kommentteihisi:)
Pääsiäinen meni ja Kristus nousi taivaisiin, päästiin eroon kansankiihottajista:)
Kaikki ns. itsestäänselvät faktat ja väittämät, niin myös teidän pitää kyseenalaistaa muuten ei päästä objektiivisuuteen.
Suosittelen teillekin miksi-kysymysten käyttöä;) omaakin toimintaanne arvioiden
PS: En aio yhtyä erään Petja Jäppisen aatoksiin, enkä ko. kirjoittajaan;)
Oikein hyvää alkanutta viikkoa
Ystävällisesti Seppo Lehto
Arvon vaikenijoille ja vaikenemisesta ohessa prokarelia.net:stä ansiokas kirjoitus:
10.04.2006
ProKarelia
VAIKENEMINEN VALLANKÄYTÖN VÄLINEENÄ
Suomalaisessa poliittisessa elämässä erityisesti tärkeistä asioista vaikeneminen ja tietojen salailu on yleistä. Vaikenemista käytetään poliittisen, taloudellisen ja henkisen vallan välineenä, mistä on nähtävissä tuhoisia seurauksia.
Seuraavassa poliittista vaikenemista käsitellään yleisellä tasolla. Poliittinen päätöksenteko luo yhteiskunnan puitteiston ja struktuurin sekä määrittää menettelytapasäännöt. Muutoksen tulee siten lähteä poliittisesta päätöksenteosta.
Esimerkkejä vaikenemisesta
Lähihistoriastamme ja tämän päivän politiikasta löytyy merkittävä määrä laajoja poliittisia vaikenemis- ja salailutapauksia, joilla on kauaskantoiset vaikutukset koko yhteiskuntaamme ja sen tulevaisuuteen. Näitä esimerkkejä ovat esim. seuraavat:
- pankkikriisin todellisten syiden salaaminen
- pankkikriisiin liittyvän ns. Koiviston konklaavin päätösten salaaminen
- uhkaavasta talouskriisistä vaikeneminen tai vain sen osittainen käsittely
- todellisen Nato-historian salaaminen, turvallisuuspoliittinen varjonyrkkeily
- vaikeneminen ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden purkamisesta
- vaikeneminen Karjalan palautuskysymyksestä
- ns. Stasi-listaan liittyvä salailu ja vaikeneminen
- Venäjään liittyvien todellisten suhteiden ja uhkien vaientaminen
- puhumisen välttäminen maan todellisista sisäisistä ongelmista
Ketkä todella toteuttivat pankkikriisin ja mitä lainvastaisuuksia siihen liittyen on tehty. Aiheuttiko poliittinen johto määrätietoisesti 40 000 yrityksen likvidoinnin, noin 400 000 ihmisen joutumisen b-luokkaan ja noin 15 000 ihmisen itsemurhan? Ohjeistiko ns. Koiviston konklaavi oikeuslaitoksen perustuslain vastaiselle tielle? Mitä rikoksia pankit tekivät ja miksi oikeuslaitos asettui vahvemman vallankäyttäjän puolelle todisteista riippumatta? Pankkikriisin lasku on järkyttävä.
Tehtiinkö Natoon liittymispäätös jo 1992 ja solmittiinko Naapuruussopimus ja Lähialueyhteistyösopimus jonkinlaisena maksuna Venäjän vallanpitäjille? Miksi Suomi yhä yli 60 vuoden jälkeenkin lahjoittaa rahaa vuosittain rikkaalle Venäjälle?
Miksi käytännössä salataan lähes kaikki Venäjään liittyvä todellinen tieto ja vakuutellaan maitten välisiä erinomaisia suhteita? Kansalaiset vaistoavat, etteivät asiat ole kunnossa, sillä yli 60 % suhtautuu Venäjään vihamielisesti.
Miksi valtiojohtomme ylläpitää Suomen syyllisyyttä viime sotiin? Miksi Suomen pelastaneiden johtajien tuomiot yhä pidetään voimassa, vaikka niiden myönnetään olleen perustuslain vastaisia? Syyllisyys ja natsikumppanuus vahingoittavat Suomen mainetta maailmalla. Miksi asekätkijöiden tuomioita ei pureta? Miksei puhuta sotakorvauksien palauttamisesta?
Miksi valtiojohto tiukasti vaikenee Karjalan palautuskysymyksestä, vaikka myöntääkin, että alueriisto oli tuomittava ja Suomi oli uhri? Miksi uhri hyvittelee väärintekijää vuosittaisilla maksuilla? Evakkojen määrä oli vajaa puoli miljoonaa ja nyt heitä on jälkeläisineen noin yksi miljoona. Evakkojen ihmisoikeutensa kielletään, koska heillä ei ole mahdollisuutta palata kotiseudulleen ja hyväksikäyttää omaisuuttaan. Syvä vaikeneminen jatkuu.
Miksi valtiojohtomme kieltäytyy tutkimasta ns. Stasi-listoja ja niiden politiikkojen toimintaa, jotka todistettavasti olivat yhteistyössä KGB:n kanssa. Miksi yhdestä ihmisestä tehtiin syyllinen, vaikka jo peruspoliisityö olisi osoittanut syyllisyyden mahdottomaksi.
Vaikenemisen seurauksia
Esimerkit koskevat satojatuhansia kansalaisia, joiden ihmisoikeuksia vaikenemisen ja salailun kautta heikennetään. Aidon demokratian ja kansalaisyhteiskunnan malli ei toteudu.
Vaikenemisen avulla yksittäisille ihmisille aiheutetaan kenties peruuttamattomia henkisiä vaurioita, koska hän ei kykene selviytymään asioistaan. Tuhoa lisää vanhempien vaikeuksien heijastuminen lapsien ja nuorten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Perheitä hajoaa, alkoholi-, päihde- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät, nuoriso sairastaa, lapset ahdistuvat. Itsemurhien määrä on hälyttävä.
Yksilövauriot voivat eskaloitua kansanryhmän tasolle. Ellei korjaavia toimenpiteitä toteuteta, henkiset ja taloudelliset vauriot yhteensä ylittävät hyvinvointivaltion kyvyn palvella kansalaisiaan. Yksilö voi menettää YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaiset oikeutensa ja hänestä tulee vallankäyttäjien armopaloista elävä yhteiskunnan rasite.
Yksilö menettää osan ihmisyyttään, koska hän ei voi kokea olevansa ympäröivän yhteiskunnan täysivaltainen tai sitä panoksellaan hyödyttävä jäsen. Nyky-ihminen voi menettää evakkojen lailla "juurensa".
Vaikenemisen seuraukset ovat välillisiä. Niiden osoittaminen, ehkä tajuaminenkin, voi olla vaikeaa. Salailu ja vaikeneminen vallankäyttönä aiheuttaa vakavia tuhoja useilla tavoilla:
- yksilöiden henkiset vauriot ja sitä kautta yhteiskunnan henkiset vauriot
- yksilön ihmisoikeuksien menetykset, siitä johtuva luottamuspula
- yksilö ajautuu/ajetaan taloudellisiin vaikeuksiin, jopa elinikäiseen velkavankeuteen
- yksilö ajautuu/ajetaan itsetuhoon
- yksilö säteilee ympäristöönsä negatiivista energiaa
- tällä kaikella on negatiivinen vaikutus yhteiskunnan resurssien kehittymiseen
Mitä tulisi tehdä?
Koska poliittinen vaikeneminen on harkittua, on muutospaineen tultava ulkoapäin. Yksittäinen uhri on täysin avuton. Uhrien yhteiset resurssit eivät muutoksen toteuttamiseen riitä. Samat poliittiset päättäjät päättävät ja valvovat turvallisuus- ja valvontajärjestelmiä, oikeuslaitosta, lainsäädäntöä, terveydenhoitojärjestelmiä, osittain mediaa ja rahoitusta. Kun esim. poliittinen ja rahalaitosten ylin johto yhdistävät voimansa, ovat uhrit voimattomia.
Uhrien yhteenliittyminen voisi tuoda voimaa, mutta taloudelliset resurssit estävät tulosten saamiseen. Voimavarat voivat mennä peruselämän ylläpitoon, minkä vuoksi pitkäjänteisen toiminnan edellyttämää henkistä kapasiteettia ei ole.
Jotta poliittista järjestää kyettäisiin edes jossain määrin muuttamaan, tarvitaan konkreettista joukkovoimaa. Ensimmäiseksi kansalaiset on herätettävä välinpitämättömyyden turtumuksesta (ja television ääreltä) tajuamaan, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Ehkä pari prosenttia kansalaisista nyt oivaltaa, missä suurimmat ongelmamme ovat.
Kansalaisten herättämiseksi on tehtävä lisää selvitystyötä, kerättävä resursseja yhteen ja saatava media systemaattisesti julkaisemaan vaikenemista purkavaa aineistoa. Yhteiskunta on saatava korjaamaan järjestelmänsä kansalaisia, ei vallanpitäjiä varten.
Muutoksen motivaatio
Muutos olemme me itse, sanoi Gandhi. Mikä on tarvittava muutosmotivaatio? Poliitikkojen motivaatio liittynee aina valtaan. Negatiivinen valtamuutos toteutuu jättämällä poliitikko valitsematta. Positiivinen valtamuutos toteutuu lisäkannattajia saamalla.
Yksilön motivaationa on selvitä kriisistään ja palauttaa ihmisarvoinen elämä. Kansalaisjärjestön motivaationa on toteuttaa missiotaan ja fokustaan mahdollisimman hyvin.
Yhteiskunnan motivaationa on kansan sairastumisen pysäyttäminen, syrjäytettyjen palauttaminen toimiviksi jäseniksi, yhteiskunnan henkisten ja taloudellisten resurssien vahvistaminen, vastaavien kriisien välttäminen.
Yhteiskunnan päättäjät tulee saada ymmärtämään, että olemme menossa kohti kriisiä, jossa kilpailukykymme heikkenee ja sitä myöten hyvinvointiyhteiskunnan palvelukyky heikkenee olennaisesti. Vallankäyttömahdollisuudet siten heikkenevät. Tarvitsemme täysin uutta voimaa selvitäksemme.
Miten voisimme toimia?
Ensinnä meidän tulee oivaltaa tämä vaikenemiseen ja salailuun liittyvä ongelmakenttä sekä sen selvittämiseen tarvittavan yhteistyön ja voiman tarve.
Toiseksi ihmisoikeuksista huolestuneiden kansalaisjärjestöjen tulee käynnistää yhteistyö asian tiimoilta. Koska vaikenemisen lopettaminen ei ole poliittisten johtajien intressissä, kansalaisjärjestöjen tulee tehdä asiasta selvitys ja toimintaohjelma.
Kansalaisjärjestöjen tulee hankkia riittävät resurssit, jotta riittävä selvitystyö kyetään toteuttamaan ja 3 – 4 vuoden tiedotuskampanja viemään läpi.
Poliittista valtaa kaventavia muutoksia ei tapahdu, elleivät kansalaiset niiden toteuttamista edellytä. Kansalaisyhteiskunnassa aloitteiden, mielipiteiden ja valvonnan tulee lähteä kansalaisista ja heidän yhteisistä järjestöistään.
Tämä artikkeli on julkaistu myös Karelia Klubi 11 -lehdessä, huhtikuu 2006, http://www.kareliaklubi.com.
Thursday, February 09, 2006
Ruotsin suojelupoliisi on sulkenut "sverigedemokraterna" nettisivut - Mitä tapahtuukaan Suomessa?
Suomeen ja Eurooppaan pitää taata sananvapaus, sekä se että vierasperäisten nuolennalle ja hyysäämiselle alkuperäväestön kustannuksella pitää saada loppu, niin oikeusturva, kuin sosiaali-, kuin taloudellisissakin kysymyksissä
Tamperelainen historioitsija ja aluepalauttaja Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi
See the so called muslim "offending Muhammed cartoons" here: http://suursuomalainen.blogspot.com/
Jopa Wikipedia on rohjennut vastoin normaalia ryssäläisyyttään julkaista ko. pedofiiliprofeetta Muhammedin kuvat:
http://en.wikipedia.org/wiki/Jyllands-Posten_Muhammad_cartoons
Mistä johtuu suomalaisten puolueissa ja virkakunnassamme lymyävien nöyristelijöiden raappahousuisuus? Ohessa lisää mallia objektiivisesta ajattelusta:
http://www.zombietime.com/mohammed_image_archive/
Suomen Sotilas - aikauslehden Nettisotilas tekee kunniaa sananvapaudelle:
http://www.suomensotilas.fi/nettisotilas/NS_Muhammed.html
Ruotsissa suljettiin Muhammad-kuvan julkaissut verkkosivu
10.02.2006 06:53
Muukalaisvastaisen (Huomio: Mikä leimaava tulkinta ) ruotsindemokraattien (sverigedemokraterna) internetsivut eivät avautuneet tänään perjantaina 10.2.2006 Ruotsin turvallisuuspoliisi ja ulkoministeriö päättivät sulkea puolueen ja sen äänenkannattajan SD-Kuriren-lehden sivut, kun siellä oli julkaistu yksi profeetta Muhammadin pilapiirroksista, kertoi Dagens Nyheter -lehti.
Ruotsindemokraatit vakuuttivat torstaina, etteivät he esittele enää lisää alun perin Tanskassa painettuja profeettakuvia. Ulkoministeri Laila Freivalds sanoi olevansa kuitenkin hyvin huolestunut kohun lietsonnasta Ruotsissa.
- Puolustan kaikissa tilanteissa painovapautta, mutta SD-Kurirenin provokaatioon suhtaudun torjuvasti, Freivalds huomautti.
Dagens Nyheterin mukaan Säpo on pitkään tarkkaillut SD-Kurirenin kotisivuja. Ulkoministeriö pelkää, että myös Ruotsi ja ruotsalaiset vedetään mukaan Lähi-idän ja Aasian kuohuntaan.
(STT)
Tamperelainen historioitsija Seppo Lehto: Suomen paskahousupoliitikoilla, jotka eivät uskalla puolustaa pohjoismaista sananvapautta on tyhjää pääkopassaan silloin kun pitäisi toimia yhteisten arvojemme puolesta:
.......................................
Suomen Sisu julkaisi Muhammed-kuvat Lehto Seppo - blogin innoittamana: )
KARIKATYRERNA
”Osmakligt publicera bilderna”
Publicerad: 12/02/06 22:00
Ultranationalistiska organisationen Suomen Sisu publicerar de omdiskuterade danska Muhammedkarikatyrerna på sin hemsida. Det handlar inte om yttrandefrihet, säger professor Tom Moring.
– Då Suomen Sisu publicerar karikatyrerna på sin hemsida är det ett inlägg i den danska invandrarpolitiken. I Danmark behandlas den utsatta muslimska minoriteten simpelt.
– Det här har ingenting att göra med yttrandefrihet. Publiceringen är prov på dålig smak och stort oförstånd. Suomen Sisu vill provocera, det här är en demonstration. Att publicera bilderna nu är en avsiktlig politisk handling. Det är ett försök att trappa upp konflikten ytterligare, säger Tom Moring som är professor i journalistik vid Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet.
Däremot tycker han att det inte är oväntat att karikatyrerna publiceras.
– För min del hade de gärna fått förbli opublicerade. Karikatyrerna är grova, de upplevs sårande och kränkande av religiöst troende muslimer. Det har jag respekt för.
– Vi har sett vad karikatyrerna har lett till. Bränder av det här slaget är lättare att tända än att släcka. Publiceringen är en rasistisk handling, säger Moring.
Den nationalistiska organisationen Suomen Sisu publicerade karikatyrerna på sin hemsida i går. Suomen Sisu meddelar att de arbetar för att samla och mobilisera landets alla nationellt tänkande människor.
Organisationen uppger på sin webbplats att den publicerar karikatyrerna eftersom Säkerhetspolisen och utrikesdepartementet i Sverige stängde Sverigedemokraternas och SD-Kurirens hemsidor där karikatyrerna fanns publicerade.
Men Sverigedemokraternas hemsida och SD-Kurirens hemsida stängdes bara för en kort stund och öppnades igen så fort en omstridd bild avlägsnats. Det var inte heller Säpo eller UD som stängde hemsidorna – det gjordes av företaget Levoline som upprätthåller de svenska hemsidorna. I Sverige säger utrikesminister Laila Freivalds att regeringen inte haft någon andel i att sidorna med Muhammedkarikatyrerna stängdes.
Däremot har ledningen för Säpo medgett att den ringt upp Levoline som upprätthöll hemsidorna. Vid Levoline säger vd Torkel Nyberg för nyhetsbyrån TT att företaget agerade självständigt men efter diskussion med både UD och Säpo då det stängde sidorna.
På det finska företag som står till tjänst med den internetserver där Suomen Sisus hemsida finns säger företagaren Jari-Pekka Raitamaa att han inte kan ansvara för innehållet på de sidor som Suomen Sisu publicerar.
– Jag har sett Muhammed-bilderna och jag gillar dem inte. Men för att jag ska kunna stänga hemsidorna krävs ett myndighetsingripande av något slag, säger Raitamaa.
Själv står han ideologiskt långt från de åsikter Suomen Sisu säger sig driva.
– Jag har en gång deltagit i en debatt om rasism där jag och personen från Suomen Sisu hade helt motsatta åsikter. Jag är socialdemokrat, säger Jari-Pekka Raitamaa.
Vid organisationen Suomen Sisu säger styrelsemedlemmen Jarkko Sandell att karikatyrfrågan nu mest handlar om en protest mot Sverige och den behandling Sverigedemokraterna utsattes för.
– Danmark och danskarna måste också nu uppmuntras och stödjas. Därför har jag satt in en vädjan om stöd för Danmark på företagets hemsida. Inte har jag något annat intresse i den här frågan, säger Sandell som driver en bokhandel som bland annat importerar polemisk litteratur.
Ralf Sundberg
09-1253 334,
ralf.sundberg@hbl.fi
Skriv ut | Startsidan
Ohessa osoitus islamistien rauhanuskonnosta eli videoleike naisten kivittämisestä
http://www.amitiesquebec-israel.org/texts/stoning.htm
Wednesday, January 25, 2006
Miehityssopimuksessa 1947 Suomen valtio pakotettiin hyväksymään rauhanehdot. Suomen valtiolla ei kuitenkaan ollut oikeutta siirtää kansalaisten omaa!
Karjala-lehti 19.1.2006
Kuka omistaa miehitetyn Karjalan maat?
Presidenttiehdokas Arto Lahti piti vaalikampanjassaan esillä Karjalan kysymystä. Samoin teki Timo Soini. Heidän menestyksensä suorassa kansanvaalissa jäi vaisuksi, kuten gallupit osasivat ennakoida.
Karjalan kysymys ei ole oleellisin asia presidentin toimissa, mutta ainakin karjalaisten mielestä se olisi tärkeä asia keskustella. Lehtemme syksyllä teettämän kyselyn mukaan 70 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Karjalan mahdollisesta palauttamisesta Suomelle saa ja pitää keskustella. Suunnilleen kolmasosa suomalaisista on jopa sitä mieltä, että menetetty Karjala pitäisi palauttaa Suomelle.
Professori Arto Lahti esitti kampanjansa aikana useita Karjalaa sivuavia kommentteja. Mielenkiintoinen on hänen näkemyksensä siitä, että suomalaiset omistavat tälläkin hetkellä luovutetun Karjalan maat.
Lahden mukaan pakkoluovutettujen alueiden maan ja ainakin vuodelta 1939 olevien kiinteistöjen omistusoikeus on suomalaisilla. Rajan siirtyminen ei ole sama asia kuin kiinteistöjen omistusoikeuden siirtyminen.
Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomen valtio pakotettiin hyväksymään rauhanehdot. Suomen valtiolla ei kuitenkaan ollut oikeutta siirtää kansalaisten yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle.
Kansainvälisten sopimusten mukaan sodan jälkeen valloitetuilta alueilta on vetäydyttävä pois. Alkuperäisillä asukkailla pitää olla oikeus palata kotiseudulleen. Professori Lahden mukaan YK:n ihmisoikeuksien julistus on yksiselitteinen.
Karjalaiset eivät voineet jäädä 1944 kotiseuduilleen, koska Neuvostoliiton valloittamalle alueelle jääminen olisi johtanut todennäköisesti vähintään Siperiaan karkottamiseen. Kiinteistöjen omistusoikeuden siirto tapahtuu kuitenkin siviiliprosessilla.
Pariisin rauhansopimuksessa ei ole mainintaa siitä, että yksityinen omaisuus olisi siirtynyt Neuvostoliitolle, eikä Suomen eduskunta ole koskaan sellaista päätöstä tehnytkään.
Professori Arto Lahti on sitä mieltä, että näiden kysymysten tulkintaan ei ole parempaa oikeutta kuin Suomen perustuslaki ja muut lait sekä kansainväliset lait ja sopimukset. Lahti muistuttaa, että esimerkiksi Atlantin julistuksen periaate oli se, että sodan jälkeen raja palautetaan entiselle paikalleen.
Mahtavan Neuvostoliiton suurvalta-aikana tällaisia asioita ei kukaan uskaltanut esittää. Nyt demokraattisen Venäjän kanssa näistä asioista luulisi voivan jopa keskustella?
Arto Lahden näkemykset maan omistuksesta ovat mielenkiintoisia. Hän on varmaan tarkistanut asioita juristeilta. Karjalan maiden ja kiinteistöjen omistuksesta juristit voisivat käydä keskustelua. Laki on niin kuin se luetaan ja Lahden näkemykset voitaneen myös kumota.
Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. Arponen
( Siirto tähän blogiin tamperelainen historioitsija ja aluepalauttaja Seppo Lehto )
Friday, December 02, 2005
Vain valtiojohtomme Tarja Halonen on niin tyhmä että luottaa Ryssään, sekä yksittäiset yrittäjät
Ryssän ketkumme: Pääministeri Matti Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen - Tässä teille esimerkki tämän päivän ryssäläisyydestä ja siitä kuinka kannattaa sijoittaa lähialueyhteistyöhön
Seppo Lehto Tampere - Olkaa hyvä ja lukekaa;) ... vieläkö "Luottamusta" riittää;)?
1.12.2005 http://www.karjala-lehti.fi
Suomalaisyrittäjälle kovat kokemukset Karjalasta
Kaikki varastettiin mitä irti suinkin saatiin
Suomalainen Aatto Kellman päätti lähteä maatalousyrittäjäksi
rajantakaiseen Karjalaan, entisille suomalaispelloille. Siitä alkoi
tapahtumasarja, jota hän ei hevillä unohda. Karjala-lehti 1.12.
kertoo tapahtumista ja virkamiesten näkemyksistä.
Lasse Koskinen
Aluepalautus ry
Aatto Kellmanista tuli ensimmäinen vierasmaalainen, joka sai vuokraviljelyoikeudet Venäjällä. Lupakirja kaikkine leimoineen tehtiin asianmukaisesti. Vuokra-ajaksi sovittiin 49 vuotta.
Kurkijoen sovhoosi vuokrasi Kellmanille 46 hehtaaria peltoa kahdeksi vuodeksi. Sovhoosin silloinen johto lupasi hänen käyttöönsä tilansa Suomesta lähialuetukena saamat puimurin ja viljankuivaamon.
Kellman teki kirjallisen sopimuksen yhteistyöstä. Kuivattu viljaerä jäi sovhoosin varastoitavaksi. Kellmanin mukaan tämä erä painoi 50 tonnia, mutta sovhoosin johtaja halusi määräksi merkittävän 40 tonnia. Todellisen ja sopimusmäärän erotuksen Kellman arvioi myydyksi jonkun omaan laskuun. Tämäkään "provisio" ei riittänyt.
- Seuraavana talvena viljani varastettiin. Sovhoosi myi niistä omaan laskuunsa kaksikymmentä tonnia markan kilohintaan Suomen valtiolle, joka jakoi ne venäläisille fermereille siemenviljaksi.
Kellman painottaa, että Suomen valtiota ei voi syyttää, koska se osti hyväuskoisesti viljan sovhoosilta.
Tämän jälkeen Hiitolan sovhoosi meni konkurssisiin. Kellmanin arvion mukaan Suomen lahjoittamat koneet eivät olleet silloin kirjoissa eikä kansissa, jotta ne voitiin vaivattomasti siirtää eteenpäin. Sovhoosin tilalle paikalliset perustivat uuden yhtiön, jolle koneet ja kalusto siirtyivät.
Siinä sivussa meni Kellmanin sovhoosilta kyntöpalkkiona saama telatraktori. Yhtiö käytti sitä neljä vuotta, kunnes tämäkin yhtiö meni konkurssiin.
Viljaa varastettiin pellosta
Vuonna 1998 Kellmanin pellosta varastettiin viljaa Suomen valtion lahjoittamalla puimurilla neljän hehtaarin verran.
- Seuraavana päivänä menin tekemään ilmoituksen miliisille ja sieltä tullessani huomasin puimurin taas pellollani puimassa. Juoksin kaverini kanssa pellolle. Puimurikuski tiesi olevansa vikahommissa ja juoksi karkuun jättäen koneen käyntiin.
Kellman irrotti osia koneesta ja laski renkaat tyhjiksi, jotta konetta ei päästäisi viemään pois. Varkaat myönsivät miliisille puolet varastetusta määrästä.
Viljavarkaudet jatkuivat. Läheisen sovhoosin kuivaamosta hävisi hänen viljaansa suurempi osa kuin mitä normaali kuivaus kilomäärissä aiheuttaisi. Kauraa katosi ison siilon verran. Sovhoosi oli syöttänyt ne lehmilleen. Kovan kiistelyn jälkeen Kellman sai erästä osan takaisin.
Mittava vesistönsuojahanke
Kellman huomasi kuinka Hiitolassa, Kurkijoella ja Elisenvaarassa toimineilta sovhooseilta jäi valtaisat karjanlantamäärät kasoihin. Niistä valui jäämiä Hiitolanjokeen ja edelleen Laatokkaan.
Hän suunnitteli hankkeen, jonka mukaan lanta kompostoitaisiin ja levitettäisiin sen jälkeen pelloille valumattomassa muodossa.
- Soitin Suomen ympäristöministeriöön, jossa hanketta sanottiin erinomaiseksi. Ministeriössä oli pohdittu jo jotakin pilottihanketta Karjalaan ja tämä sopi heille hyvin.
Kellman ehdotti ympäristöministeriölle, että hän rahoittaa hankkeesta puolet ja Suomen valtio toisen puolen. Valtion osuudeksi laskettiin 535 000 markkaa. Kellmanin hyödyksi olisi jäänyt kompostoitunut lanta.
Kellman meni viranomaisten puheille Lahdenpohjassa saadakseen lisää maata viljelyyn, jotta saisi kompostoidun lannan hyödynnetyksi.
- Virkamies ei ollut kovin kiinnostunut asiasta. Lopulta hän kysyi, mitä he hyötyvät asiasta. Tarkoitti varmaankin, mitä hän hyötyy. Laatokan vesistön saastumistilanne ei tuntunut kiinnostavan häntä tipan vertaa.
Suunnitelma eteni Lahdenpohjassa pidettyyn kokoukseen saakka. Sinne matkusti myös Suomen ympäristöministeriön virkamiehiä. Kokous päättyi siihen, kun äkkiä sisään tuli se virkamies, joka oli kysellyt projektin hyötyä itselleen. Hän ilmoitti, että lisämaata projektiin ei anneta. Lanta oli jonkun tahon yksityinen bisness.
Matkustusansa
Miliisikin teki Kellmanista rahastuskohteen. Kymmenen vuoden aikana hänelle lätkäistiin parikymmentä liikennerikkomussakkoa. Yksi niistä syntyi, kun miliisi väärensi Matkaselässä liikennemerkin teipillä. Loputkin sakkoperusteet syntyivät hyvää mielikuvitusta käyttäen.
Lopulta vuonna 2001 miliisi ilmoitti, että Kellmanin viisumi on peruutettu ja voimassa enää viikon. Kellman matkusti kiireisesti Suomeen ja sai viisumin uusittua miliisin hämmästykseksi.
Seuraavan vuoden lokakuussa Kellman pistäytyi parin päivä verran Suomessa, mutta ei päässyt enää takaisin.
- Rajalla venäläisen rajavartijan tietokoneella oli merkintä, että viisumi oli peruutettu, enkä ole päässyt sen jälkeen rajan tuolle puolelle, vaikka olen yrittänyt saada Venäjän viisumia pari kolme kertaa.
Huppupäiset ryöstäjät
Kellmanin koneomaisuus jäi hänen konevarikolleen Hiitolaan. Hän sai Kannaksen Pyhäjärvellä yrittäjänä toimivan suomalaisen kautta järjestettyä vartijan koneilleen. Siitä huolimatta varastamiset jatkuivat.
- Pari vuotta sitten kaksi aseistettua, huppupäistä miestä sulki vartijan ja hänen seuranaan olleen pikkupojan käsiraudoissa lukon taakse karjarakennukseen. Yöllä paikalle ajoi kuorma-auto, johon nostettiin kaksi traktoriani ja perunannostokone. Aamulla huppupäät kävivät päästämässä vartijan ja pojan vapaaksi.
Kellmanilla pitäisi olla rajan takana koneomaisuutta ja noin sata tonnia viljaa varastoituna. Koska hän viisumikiellon vuoksi päässyt suojaamaan perunakellariaan, niin siellä talven 2003 aikana paleltui yli 25 000 kiloa perunaa. Niistä Kellman vaatii Venäjän valtiolta 10 000 euroa.
Osa koneista on varastettu ja niistä on tehty Suomessa rikosilmoitus. Mikkelin kihlakunnan poliisin kuulustelupöytäkirjoissa on yli neljäkymmentä Kellmanin tekemää rikosilmoitusta.
Pöytäkirjojen mukaan Kellmanilta on varastettu vuosien varrella kuusi traktoria ja lisäksi muuta tekniikkaa. Niiden joukossa on Suomen lähialuetuella hankitun kenttäsirkkelin osat. Suomen maatalousministeriö luovutti sirkkelin Kellmanin haltuun, kun sitä eivät paikalliset osanneet käyttää ja sitä uhkasi varastaminen osa osalta.
Kellman laskee menettäneensä kymmenessä vuodessa Karjalassa yhteensä miljoonan markan verran varkauksissa ja petoksissa. Tämän päälle tulevat lukemattomat työtunnit, joita hän joutui käyttämään erilaisiin turhiksi osoittautuneisiin selvittelyihin ja neuvotteluihin.
Kellmanin kokemukset
Kellman ei näe nykyisessä lähialueyhteistyössä mitään järkeä. Hänen mukaansa suomalaisia käytetään hyväksi, jotta saadaan Suomesta tukia käyttöön.
- Olen ollut vuosien varrella yhteydessä Suomen maatalousministeriöön. Siellä on oltu äkäisiä minulle siitä, että puutun tukiasioihin.
- Valvontaa hankkeissa tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän, kun rahat on rajan taakse myönnetty. Jälkilaskenta on olematonta. Siitä ei tule mitään, että venäläiset virkamiehet toimivat itse konsultteina ja laskuttavat toimistaan.
Kellmanin mukaan Karjalaan lähialuetukina menneistä 19 viljankuivaamosta osa on purettu ja myyty rikollistahoille, jotka ovat myyneet ne edelleen ympäri Venäjää. Yhden kuivaamon avaimet käteen hinta oli kymmenen vuotta sitten noin 450 000 markkaa.
- Olen huolissani suomalaisten yrittäjien turvallisuudesta Karjalassa. Rikollistahot palkkaavat alihankkijoiksi pieniä ryhmiä, jotka tekevät ryöstöt ja murhat.
- Arvelen, että rikollisjärjestöjä suojellaan Pietarista ja Moskovasta. Karjalan alue on jaettu eri rikollisjärjestöjen kesken. Miliisi saa osansa, siksi rikokset eivät selviä.
Suomi toimitti 19 viljankuivaamoa lähialuetukena rajan taakse.
Osan rikolliset piirit ovat purkaneet ja myyneet muualle. Kuva Kurkijoelta.
Vaikeudet virkamiesten tiedossa
Ympäristöhoitopäällikkö Jukka Savolainen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta muistaa hyvin Aatto Kellmanin lantaprojektin. Hän kertoo rajan taakse suunnitellun myös biokaasua hyödyntävää energialaitosta.
Ylijohtaja Veli-Pekka Talvela maa- ja metsätalousministeriöstä tuntee myös Kellmanin tapauksen.
- Venäjä ei ole selkeästi länsimaisessa mielessä oikeusvaltio. Vaikuttamiskeinot sinne suuntaan ovat vähäisiä.
Hän ei suosittele suomalaisille omatoimista yrittämistä Venäjän puolella. Hänen mielestään on parempi hankkia sikäläinen yhteistyökumppani, joko viranomainen tai yritys, jonka kanssa lähtee toimimaan, jos lähtee.
Suomen ulkoministeriön ulkoasiainsihteeri Timo Täyrynen tietää rajan takaisista vaikeuksista.
- Meille on tullut rajan takana toimivilta suomalaisyrittäjiltä valituksia Venäjän viisumikäytännöistä. Venäjältä Suomeen pistäytymiset ovat tuottaneet vaikeuksia. Muodollisuudet on koettu nöyryyttävinä.
Suomen ulkoministeriön passi- ja viisumiyksikön päällikkö Hilkka Nenonen näkee ratkaisuksi ministeriön väliset neuvottelut.
- Yrittäjäkohtaisissa vaikeuksissa keinomme ovat melko vähissä, koska itänaapuri toimii omien sääntöjensä mukaan.
Hänen mukaansa pahimmat ongelmat voidaan ottaa esiin Suomen ja Venäjän ulkoministeriöiden konsultaationeuvotteluissa.
Nenonen sanoo, ettei Suomen ulkoministeriöstä oteta yleensä suoria yhteyksiä esimerkiksi Karjalan tasavallan viranomaisiin, vaan kaikki tapahtuu Moskovan kautta. Hän ei usko yksittäisten tapausten kuitenkaan etenevän sitä kautta kovinkaan nopeasti.
- Meillä ei ole tapana ottaa julkisuudessa näitä asioita esiin. Pyrimme neuvottelujen kautta tulokseen, toteaa Nenonen.
Karjala-lehti n:o 48 - 1.12.2005: Etusivu ja s. 6-7.
Seppo Lehto Tampere - Olkaa hyvä ja lukekaa;) ... vieläkö "Luottamusta" riittää;)?
1.12.2005 http://www.karjala-lehti.fi
Suomalaisyrittäjälle kovat kokemukset Karjalasta
Kaikki varastettiin mitä irti suinkin saatiin
Suomalainen Aatto Kellman päätti lähteä maatalousyrittäjäksi
rajantakaiseen Karjalaan, entisille suomalaispelloille. Siitä alkoi
tapahtumasarja, jota hän ei hevillä unohda. Karjala-lehti 1.12.
kertoo tapahtumista ja virkamiesten näkemyksistä.
Lasse Koskinen
Aluepalautus ry
Aatto Kellmanista tuli ensimmäinen vierasmaalainen, joka sai vuokraviljelyoikeudet Venäjällä. Lupakirja kaikkine leimoineen tehtiin asianmukaisesti. Vuokra-ajaksi sovittiin 49 vuotta.
Kurkijoen sovhoosi vuokrasi Kellmanille 46 hehtaaria peltoa kahdeksi vuodeksi. Sovhoosin silloinen johto lupasi hänen käyttöönsä tilansa Suomesta lähialuetukena saamat puimurin ja viljankuivaamon.
Kellman teki kirjallisen sopimuksen yhteistyöstä. Kuivattu viljaerä jäi sovhoosin varastoitavaksi. Kellmanin mukaan tämä erä painoi 50 tonnia, mutta sovhoosin johtaja halusi määräksi merkittävän 40 tonnia. Todellisen ja sopimusmäärän erotuksen Kellman arvioi myydyksi jonkun omaan laskuun. Tämäkään "provisio" ei riittänyt.
- Seuraavana talvena viljani varastettiin. Sovhoosi myi niistä omaan laskuunsa kaksikymmentä tonnia markan kilohintaan Suomen valtiolle, joka jakoi ne venäläisille fermereille siemenviljaksi.
Kellman painottaa, että Suomen valtiota ei voi syyttää, koska se osti hyväuskoisesti viljan sovhoosilta.
Tämän jälkeen Hiitolan sovhoosi meni konkurssisiin. Kellmanin arvion mukaan Suomen lahjoittamat koneet eivät olleet silloin kirjoissa eikä kansissa, jotta ne voitiin vaivattomasti siirtää eteenpäin. Sovhoosin tilalle paikalliset perustivat uuden yhtiön, jolle koneet ja kalusto siirtyivät.
Siinä sivussa meni Kellmanin sovhoosilta kyntöpalkkiona saama telatraktori. Yhtiö käytti sitä neljä vuotta, kunnes tämäkin yhtiö meni konkurssiin.
Viljaa varastettiin pellosta
Vuonna 1998 Kellmanin pellosta varastettiin viljaa Suomen valtion lahjoittamalla puimurilla neljän hehtaarin verran.
- Seuraavana päivänä menin tekemään ilmoituksen miliisille ja sieltä tullessani huomasin puimurin taas pellollani puimassa. Juoksin kaverini kanssa pellolle. Puimurikuski tiesi olevansa vikahommissa ja juoksi karkuun jättäen koneen käyntiin.
Kellman irrotti osia koneesta ja laski renkaat tyhjiksi, jotta konetta ei päästäisi viemään pois. Varkaat myönsivät miliisille puolet varastetusta määrästä.
Viljavarkaudet jatkuivat. Läheisen sovhoosin kuivaamosta hävisi hänen viljaansa suurempi osa kuin mitä normaali kuivaus kilomäärissä aiheuttaisi. Kauraa katosi ison siilon verran. Sovhoosi oli syöttänyt ne lehmilleen. Kovan kiistelyn jälkeen Kellman sai erästä osan takaisin.
Mittava vesistönsuojahanke
Kellman huomasi kuinka Hiitolassa, Kurkijoella ja Elisenvaarassa toimineilta sovhooseilta jäi valtaisat karjanlantamäärät kasoihin. Niistä valui jäämiä Hiitolanjokeen ja edelleen Laatokkaan.
Hän suunnitteli hankkeen, jonka mukaan lanta kompostoitaisiin ja levitettäisiin sen jälkeen pelloille valumattomassa muodossa.
- Soitin Suomen ympäristöministeriöön, jossa hanketta sanottiin erinomaiseksi. Ministeriössä oli pohdittu jo jotakin pilottihanketta Karjalaan ja tämä sopi heille hyvin.
Kellman ehdotti ympäristöministeriölle, että hän rahoittaa hankkeesta puolet ja Suomen valtio toisen puolen. Valtion osuudeksi laskettiin 535 000 markkaa. Kellmanin hyödyksi olisi jäänyt kompostoitunut lanta.
Kellman meni viranomaisten puheille Lahdenpohjassa saadakseen lisää maata viljelyyn, jotta saisi kompostoidun lannan hyödynnetyksi.
- Virkamies ei ollut kovin kiinnostunut asiasta. Lopulta hän kysyi, mitä he hyötyvät asiasta. Tarkoitti varmaankin, mitä hän hyötyy. Laatokan vesistön saastumistilanne ei tuntunut kiinnostavan häntä tipan vertaa.
Suunnitelma eteni Lahdenpohjassa pidettyyn kokoukseen saakka. Sinne matkusti myös Suomen ympäristöministeriön virkamiehiä. Kokous päättyi siihen, kun äkkiä sisään tuli se virkamies, joka oli kysellyt projektin hyötyä itselleen. Hän ilmoitti, että lisämaata projektiin ei anneta. Lanta oli jonkun tahon yksityinen bisness.
Matkustusansa
Miliisikin teki Kellmanista rahastuskohteen. Kymmenen vuoden aikana hänelle lätkäistiin parikymmentä liikennerikkomussakkoa. Yksi niistä syntyi, kun miliisi väärensi Matkaselässä liikennemerkin teipillä. Loputkin sakkoperusteet syntyivät hyvää mielikuvitusta käyttäen.
Lopulta vuonna 2001 miliisi ilmoitti, että Kellmanin viisumi on peruutettu ja voimassa enää viikon. Kellman matkusti kiireisesti Suomeen ja sai viisumin uusittua miliisin hämmästykseksi.
Seuraavan vuoden lokakuussa Kellman pistäytyi parin päivä verran Suomessa, mutta ei päässyt enää takaisin.
- Rajalla venäläisen rajavartijan tietokoneella oli merkintä, että viisumi oli peruutettu, enkä ole päässyt sen jälkeen rajan tuolle puolelle, vaikka olen yrittänyt saada Venäjän viisumia pari kolme kertaa.
Huppupäiset ryöstäjät
Kellmanin koneomaisuus jäi hänen konevarikolleen Hiitolaan. Hän sai Kannaksen Pyhäjärvellä yrittäjänä toimivan suomalaisen kautta järjestettyä vartijan koneilleen. Siitä huolimatta varastamiset jatkuivat.
- Pari vuotta sitten kaksi aseistettua, huppupäistä miestä sulki vartijan ja hänen seuranaan olleen pikkupojan käsiraudoissa lukon taakse karjarakennukseen. Yöllä paikalle ajoi kuorma-auto, johon nostettiin kaksi traktoriani ja perunannostokone. Aamulla huppupäät kävivät päästämässä vartijan ja pojan vapaaksi.
Kellmanilla pitäisi olla rajan takana koneomaisuutta ja noin sata tonnia viljaa varastoituna. Koska hän viisumikiellon vuoksi päässyt suojaamaan perunakellariaan, niin siellä talven 2003 aikana paleltui yli 25 000 kiloa perunaa. Niistä Kellman vaatii Venäjän valtiolta 10 000 euroa.
Osa koneista on varastettu ja niistä on tehty Suomessa rikosilmoitus. Mikkelin kihlakunnan poliisin kuulustelupöytäkirjoissa on yli neljäkymmentä Kellmanin tekemää rikosilmoitusta.
Pöytäkirjojen mukaan Kellmanilta on varastettu vuosien varrella kuusi traktoria ja lisäksi muuta tekniikkaa. Niiden joukossa on Suomen lähialuetuella hankitun kenttäsirkkelin osat. Suomen maatalousministeriö luovutti sirkkelin Kellmanin haltuun, kun sitä eivät paikalliset osanneet käyttää ja sitä uhkasi varastaminen osa osalta.
Kellman laskee menettäneensä kymmenessä vuodessa Karjalassa yhteensä miljoonan markan verran varkauksissa ja petoksissa. Tämän päälle tulevat lukemattomat työtunnit, joita hän joutui käyttämään erilaisiin turhiksi osoittautuneisiin selvittelyihin ja neuvotteluihin.
Kellmanin kokemukset
Kellman ei näe nykyisessä lähialueyhteistyössä mitään järkeä. Hänen mukaansa suomalaisia käytetään hyväksi, jotta saadaan Suomesta tukia käyttöön.
- Olen ollut vuosien varrella yhteydessä Suomen maatalousministeriöön. Siellä on oltu äkäisiä minulle siitä, että puutun tukiasioihin.
- Valvontaa hankkeissa tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän, kun rahat on rajan taakse myönnetty. Jälkilaskenta on olematonta. Siitä ei tule mitään, että venäläiset virkamiehet toimivat itse konsultteina ja laskuttavat toimistaan.
Kellmanin mukaan Karjalaan lähialuetukina menneistä 19 viljankuivaamosta osa on purettu ja myyty rikollistahoille, jotka ovat myyneet ne edelleen ympäri Venäjää. Yhden kuivaamon avaimet käteen hinta oli kymmenen vuotta sitten noin 450 000 markkaa.
- Olen huolissani suomalaisten yrittäjien turvallisuudesta Karjalassa. Rikollistahot palkkaavat alihankkijoiksi pieniä ryhmiä, jotka tekevät ryöstöt ja murhat.
- Arvelen, että rikollisjärjestöjä suojellaan Pietarista ja Moskovasta. Karjalan alue on jaettu eri rikollisjärjestöjen kesken. Miliisi saa osansa, siksi rikokset eivät selviä.
Suomi toimitti 19 viljankuivaamoa lähialuetukena rajan taakse.
Osan rikolliset piirit ovat purkaneet ja myyneet muualle. Kuva Kurkijoelta.
Vaikeudet virkamiesten tiedossa
Ympäristöhoitopäällikkö Jukka Savolainen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta muistaa hyvin Aatto Kellmanin lantaprojektin. Hän kertoo rajan taakse suunnitellun myös biokaasua hyödyntävää energialaitosta.
Ylijohtaja Veli-Pekka Talvela maa- ja metsätalousministeriöstä tuntee myös Kellmanin tapauksen.
- Venäjä ei ole selkeästi länsimaisessa mielessä oikeusvaltio. Vaikuttamiskeinot sinne suuntaan ovat vähäisiä.
Hän ei suosittele suomalaisille omatoimista yrittämistä Venäjän puolella. Hänen mielestään on parempi hankkia sikäläinen yhteistyökumppani, joko viranomainen tai yritys, jonka kanssa lähtee toimimaan, jos lähtee.
Suomen ulkoministeriön ulkoasiainsihteeri Timo Täyrynen tietää rajan takaisista vaikeuksista.
- Meille on tullut rajan takana toimivilta suomalaisyrittäjiltä valituksia Venäjän viisumikäytännöistä. Venäjältä Suomeen pistäytymiset ovat tuottaneet vaikeuksia. Muodollisuudet on koettu nöyryyttävinä.
Suomen ulkoministeriön passi- ja viisumiyksikön päällikkö Hilkka Nenonen näkee ratkaisuksi ministeriön väliset neuvottelut.
- Yrittäjäkohtaisissa vaikeuksissa keinomme ovat melko vähissä, koska itänaapuri toimii omien sääntöjensä mukaan.
Hänen mukaansa pahimmat ongelmat voidaan ottaa esiin Suomen ja Venäjän ulkoministeriöiden konsultaationeuvotteluissa.
Nenonen sanoo, ettei Suomen ulkoministeriöstä oteta yleensä suoria yhteyksiä esimerkiksi Karjalan tasavallan viranomaisiin, vaan kaikki tapahtuu Moskovan kautta. Hän ei usko yksittäisten tapausten kuitenkaan etenevän sitä kautta kovinkaan nopeasti.
- Meillä ei ole tapana ottaa julkisuudessa näitä asioita esiin. Pyrimme neuvottelujen kautta tulokseen, toteaa Nenonen.
Karjala-lehti n:o 48 - 1.12.2005: Etusivu ja s. 6-7.
Saturday, October 15, 2005
Neuvostoliittoon luovutettujen yli 100 000 ihmisen kohtalo vähemmän tärkeää kuin 8 juutalaisen?
Neuvostoliittoon luovutettujen yli 100 000 ihmisen kohtalo vähemmän tärkeää kuin 8 juutalaisen?
Yli 100 000 ihmistä, venäläisiä ja saksalaisia sotavankeja, inkeriläisiä siviilejä ja lukuisten muiden maiden kansalaisia rahdattiin vuosina 1944-47
Turun Sanomien ansiokas Pääkirjoitus 13.10.2005 4:00:18
Pääkirjoitustoimittaja Juhani Heimosen kolumni: Valikoivaa historian valkaisua
Kansallisarkiston tutkija, filosofian tohtori Juha Pohjonen sai taannoin puhelinsoiton suoraan Varsovasta.
Puolalainen toimittaja Jacek Pawlicki oli kuullut Pohjosen ja ulkoministeriössä työskentelevän VTM Jussi Pekkarisen julkaisusta Ei armoa Suomen selkänahasta. Soittajaa askarrutti, miten kirja mahtaa vaikuttaa tammikuun presidentinvaaleihin.
Presidentinvaaleihin?
Mitä ihmeen tekemistä Suomen sodanjälkeisiä ihmisluovutuksia Neuvostoliittoon selvittäneellä tutkimuksella voisi olla sen kanssa, valitaanko tasavallan seuraavaksi presidentiksi Tarja Halonen, Sauli Niinistö vai Matti Vanhanen.
Puolalaistoimittajan tapa tehdä menneisyyden pohjalta johtopäätöksiä nykyisyydestä kuulostaa meistä lähinnä huvittavalta. Hymymme kuitenkin hyytyisi, jos muistimme olisi vähän pitempi.
Ei ole kulunut kolmeakaan vuosikymmentä siitä, kun tällainen tutkimusaihe olisi leimattu ulkopoliittisesti arveluttavaksi. Nyt suhtautumisessa on ajauduttu toiseen ääreen - inhaan välinpitämättömyyteen.
Kansakunta ei näytä korvaansa lotkauttavan, kun historian tutkimus ensi kertaa kertoo, että yli 100 000 ihmistä, venäläisiä ja saksalaisia sotavankeja, inkeriläisiä siviilejä ja lukuisten muiden maiden kansalaisia rahdattiin vuosina 1944-47 rajan yli Neuvostoliittoon.
Että Pariisin rauhansopimuksen ehtojen tultua täytettyä Suomessa jatkui vuosikymmeniä sotavankikarkurien, rajaloikkarien ja Moskovan nimeämien henkipattojen metsästys.
Että kymmeniä, kenties satoja viattomia ihmisiä kuskattiin kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista piittaamatta Neuvostoliiton hoteisiin pakkotyöleireille ja varmaan kuolemaan.
Että luovutus- ja loikkaripolitiikassa Paasikiven-Kekkosen linjaa noudatettiin vielä kauan heidän jälkeensä.
Että lopullisesti ihmisjahdin pasuunat vaimenivat vasta, kun Neuvostoliitto 1990-luvulle tultaessa lakkasi olemasta.
Ihmisluovutukset olivat vaihdon väline kaupassa, jolla suomalaiset ostivat ensin sotavangeiksi joutuneiden maanmiestensä paluun kotimaahan ja sitten Neuvostoliiton poliittisen suopeuden YYA:n hengessä.
Pohjosen ja Pekkarisen teoksen nimi on lainattu tekstistä, jonka Kekkonen kirjoitti vuonna 1959 erään loikkarin käsittelypapereihin.
UKK ripitti rajavartiostoa ja suojelupoliisia siitä, että ne olivat suosittaneet "inhimillistä avuliaisuutta Suomen selkänahasta", vaikka Kekkonen oli antanut yksiselitteisen käskyn loikkarien palauttamisesta suoraan rajalta.
Geopoliittiset realiteetit ja rauhaisan rinnakkainelon ulkopolitiikka musersivat etenkin kylmän sodan vuosina alleen kaiken "inhimillisen avuliaisuuden".
YK:n pakolaissopimukseen sivistysvaltio Suomi liittyi vasta 1969. Ulkomaalaisia koskeva lainsäädäntö laahasi vielä pahemmin perässä.
Alkusysäyksen Pekkarisen ja Pohjosen tutkimukselle antoi syksyllä 2003 julkaistu Elina Sanan selvitys Suomen ihmisluovutuksista natsi-Saksaan.
Toimittaja Sanan journalistinen dokumentti herätti valtaisan kohun ja poliittisen loiskiehunnan. Presidentti Tarja Halonen sai Wienissä toimivalta Simon Wiesenthal -keskukselta kirjeen, jossa vaadittiin luovutuksista täydellistä selontekoa. Hallitus teki työtä käskettyä ja pani professori Heikki Ylikankaan asialle.
Sana palkittiin sittemmin sekä Suomen Sadankomitean rauhanpalkinnolla että Tieto-Finlandialla.
Kaiken jälkeen voi Pekkarisen ja Pohjosen keralla ihmetellä, miksi kahteen lähihistorian mustaan aukkoon on suhtauduttu täysin eri tavoin.
Miksi suomalaisten kollektiivinen omatunto on näin valikoiva; herkistyneempi länteen kuin itään.
Kahdeksan juutalaisen luovuttamista natsien käsiin on pyydetty valtiovallan nimissä anteeksi.
Pääministeri Paavo Lipponen teki sen viisi vuotta sitten paljastaessaan Helsingin Tähtitorninmäellä muistopaaden "Apua hakevat kädet".
Suomen juutalaisyhteisölle osoitettu pahoittelu oli kaunis ele ja epäilemättä paikallaan.
Mutta eikö valtiovallan pitäisi pyytää anteeksi myös niiltä pariltasadalta ranskalaiselta, hollantilaiselta, belgialaiselta, tanskalaiselta ja norjalaiselta siviililtä, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle 1944-1945, vaikka he eivät olleet sotavankeja.
Ja niiltä lukuisilta sotasairaaloissa palvelleilta saksalaisilta sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä, jotka vastoin Suomen ja NL:n ratifioimaa 1929 Geneven sopimusta kyydittiin itärajalle marraskuussa 1944.
Ja niiltä tuhansilta inkeriläisiltä ja itäkarjalaisilta siviileiltä, joiden piti itse saada päättää Suomeen jäämisestä, mutta jotka painostettiin palaamaan rajan taakse.
Ja niiltä Heimopataljoona 3:ssa taistelleilta virolaisilta, jotka...
Katumuksen tie on pitkä. Mutta se on kuljettava kaikkiin ilmansuuntiin, jos halutaan vapautua historian painolasteista.
Julkaistu 13.10.2005 4:00:18
Kiitoksia Turun Sanomille ansiokkaasta artikkelistaan suomettuneisuuden vastaisessa taistelussa
Lehto Seppo Kansakunnan valontuoja tyhmille tsuhna suomalaisille
Seppo Lehto toimii AKS:n = Akateemisen Karjala Seuran henkisen kunnioitettavan työn jatkajana Elias Simojoenkin viitoitattamalla isänmaallisella tiellä. Elias Simojoen patsaan näette kirjastotalo Metson luona Hämeenpuistossa miekka kourassa osoittamassa kohti kansakuntaamme rosvonneen ryssäläisten Lenin = Stalin museota, mikä levittää edelleen disinfoa kansakuntamme synnystä ja vuoden 1918 tapahtumista verovaroin.
Yli 100 000 ihmistä, venäläisiä ja saksalaisia sotavankeja, inkeriläisiä siviilejä ja lukuisten muiden maiden kansalaisia rahdattiin vuosina 1944-47
Turun Sanomien ansiokas Pääkirjoitus 13.10.2005 4:00:18
Pääkirjoitustoimittaja Juhani Heimosen kolumni: Valikoivaa historian valkaisua
Kansallisarkiston tutkija, filosofian tohtori Juha Pohjonen sai taannoin puhelinsoiton suoraan Varsovasta.
Puolalainen toimittaja Jacek Pawlicki oli kuullut Pohjosen ja ulkoministeriössä työskentelevän VTM Jussi Pekkarisen julkaisusta Ei armoa Suomen selkänahasta. Soittajaa askarrutti, miten kirja mahtaa vaikuttaa tammikuun presidentinvaaleihin.
Presidentinvaaleihin?
Mitä ihmeen tekemistä Suomen sodanjälkeisiä ihmisluovutuksia Neuvostoliittoon selvittäneellä tutkimuksella voisi olla sen kanssa, valitaanko tasavallan seuraavaksi presidentiksi Tarja Halonen, Sauli Niinistö vai Matti Vanhanen.
Puolalaistoimittajan tapa tehdä menneisyyden pohjalta johtopäätöksiä nykyisyydestä kuulostaa meistä lähinnä huvittavalta. Hymymme kuitenkin hyytyisi, jos muistimme olisi vähän pitempi.
Ei ole kulunut kolmeakaan vuosikymmentä siitä, kun tällainen tutkimusaihe olisi leimattu ulkopoliittisesti arveluttavaksi. Nyt suhtautumisessa on ajauduttu toiseen ääreen - inhaan välinpitämättömyyteen.
Kansakunta ei näytä korvaansa lotkauttavan, kun historian tutkimus ensi kertaa kertoo, että yli 100 000 ihmistä, venäläisiä ja saksalaisia sotavankeja, inkeriläisiä siviilejä ja lukuisten muiden maiden kansalaisia rahdattiin vuosina 1944-47 rajan yli Neuvostoliittoon.
Että Pariisin rauhansopimuksen ehtojen tultua täytettyä Suomessa jatkui vuosikymmeniä sotavankikarkurien, rajaloikkarien ja Moskovan nimeämien henkipattojen metsästys.
Että kymmeniä, kenties satoja viattomia ihmisiä kuskattiin kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista piittaamatta Neuvostoliiton hoteisiin pakkotyöleireille ja varmaan kuolemaan.
Että luovutus- ja loikkaripolitiikassa Paasikiven-Kekkosen linjaa noudatettiin vielä kauan heidän jälkeensä.
Että lopullisesti ihmisjahdin pasuunat vaimenivat vasta, kun Neuvostoliitto 1990-luvulle tultaessa lakkasi olemasta.
Ihmisluovutukset olivat vaihdon väline kaupassa, jolla suomalaiset ostivat ensin sotavangeiksi joutuneiden maanmiestensä paluun kotimaahan ja sitten Neuvostoliiton poliittisen suopeuden YYA:n hengessä.
Pohjosen ja Pekkarisen teoksen nimi on lainattu tekstistä, jonka Kekkonen kirjoitti vuonna 1959 erään loikkarin käsittelypapereihin.
UKK ripitti rajavartiostoa ja suojelupoliisia siitä, että ne olivat suosittaneet "inhimillistä avuliaisuutta Suomen selkänahasta", vaikka Kekkonen oli antanut yksiselitteisen käskyn loikkarien palauttamisesta suoraan rajalta.
Geopoliittiset realiteetit ja rauhaisan rinnakkainelon ulkopolitiikka musersivat etenkin kylmän sodan vuosina alleen kaiken "inhimillisen avuliaisuuden".
YK:n pakolaissopimukseen sivistysvaltio Suomi liittyi vasta 1969. Ulkomaalaisia koskeva lainsäädäntö laahasi vielä pahemmin perässä.
Alkusysäyksen Pekkarisen ja Pohjosen tutkimukselle antoi syksyllä 2003 julkaistu Elina Sanan selvitys Suomen ihmisluovutuksista natsi-Saksaan.
Toimittaja Sanan journalistinen dokumentti herätti valtaisan kohun ja poliittisen loiskiehunnan. Presidentti Tarja Halonen sai Wienissä toimivalta Simon Wiesenthal -keskukselta kirjeen, jossa vaadittiin luovutuksista täydellistä selontekoa. Hallitus teki työtä käskettyä ja pani professori Heikki Ylikankaan asialle.
Sana palkittiin sittemmin sekä Suomen Sadankomitean rauhanpalkinnolla että Tieto-Finlandialla.
Kaiken jälkeen voi Pekkarisen ja Pohjosen keralla ihmetellä, miksi kahteen lähihistorian mustaan aukkoon on suhtauduttu täysin eri tavoin.
Miksi suomalaisten kollektiivinen omatunto on näin valikoiva; herkistyneempi länteen kuin itään.
Kahdeksan juutalaisen luovuttamista natsien käsiin on pyydetty valtiovallan nimissä anteeksi.
Pääministeri Paavo Lipponen teki sen viisi vuotta sitten paljastaessaan Helsingin Tähtitorninmäellä muistopaaden "Apua hakevat kädet".
Suomen juutalaisyhteisölle osoitettu pahoittelu oli kaunis ele ja epäilemättä paikallaan.
Mutta eikö valtiovallan pitäisi pyytää anteeksi myös niiltä pariltasadalta ranskalaiselta, hollantilaiselta, belgialaiselta, tanskalaiselta ja norjalaiselta siviililtä, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle 1944-1945, vaikka he eivät olleet sotavankeja.
Ja niiltä lukuisilta sotasairaaloissa palvelleilta saksalaisilta sairaanhoitajilta ja lääkäreiltä, jotka vastoin Suomen ja NL:n ratifioimaa 1929 Geneven sopimusta kyydittiin itärajalle marraskuussa 1944.
Ja niiltä tuhansilta inkeriläisiltä ja itäkarjalaisilta siviileiltä, joiden piti itse saada päättää Suomeen jäämisestä, mutta jotka painostettiin palaamaan rajan taakse.
Ja niiltä Heimopataljoona 3:ssa taistelleilta virolaisilta, jotka...
Katumuksen tie on pitkä. Mutta se on kuljettava kaikkiin ilmansuuntiin, jos halutaan vapautua historian painolasteista.
Julkaistu 13.10.2005 4:00:18
Kiitoksia Turun Sanomille ansiokkaasta artikkelistaan suomettuneisuuden vastaisessa taistelussa
Lehto Seppo Kansakunnan valontuoja tyhmille tsuhna suomalaisille
Seppo Lehto toimii AKS:n = Akateemisen Karjala Seuran henkisen kunnioitettavan työn jatkajana Elias Simojoenkin viitoitattamalla isänmaallisella tiellä. Elias Simojoen patsaan näette kirjastotalo Metson luona Hämeenpuistossa miekka kourassa osoittamassa kohti kansakuntaamme rosvonneen ryssäläisten Lenin = Stalin museota, mikä levittää edelleen disinfoa kansakuntamme synnystä ja vuoden 1918 tapahtumista verovaroin.
Saturday, September 24, 2005
Lehto Seppo Kansakuntamme valontuoja ryssäläisille tsuhnille silvotussa tynkä-Suomessa
Lehto Seppo
Penttilänkatu 12D15
33820 Tampere
Silvottu tynkä-Suomi
Kansakuntamme valontuoja ryssäläisille tsuhnille silvotussa tynkä-Suomessa kantaa huolta ryssäläistyneen = suomettuneen kansakuntamme kohtalosta, joka rahoittaa miehittäjäänsä ja kansanmurhaa Kaukasuksella
Olisiko aika muidenkin nostaa äänensä kansakuntamme vaurauden ja oikeudenmukaisuuden nimissä mitään arastelematta ja valehtelematta?
Avatkaa silmänne ja korvanne arvoisat julkista oikeudenkäyntiä halventavat tuomari Anja Aulomaa, syyttäjä Jouko Nurminen ja lopettakaa miehittäjä-Ryssään ja vierasperäisten valehteluihin hölmöä sinisilmäisyyttänne uskominen. Nykyisellä käytöksellänne toimitte kuin suomalaiset komuidiootit vuonna 1918, jotka uskoivat miehittäjä-Ryssän limppuun ja luikkuhun, sekä Punalippuun. Sillä kertaakin oli kyse kansakuntamme tuhoamisesta, kuten nykyisilläkin omaan kansaakuntaan tähdätyissä kansakuntamme mädättämistoimenpiteissä, joilla pyritään murentamaan usko yhdenvertaisuuteen ja tasapuolisuuteen ns. lain edessä. Nyt pyritään vain harrastamaan oikeusmurhaa ja luomaan pohjaa oman käden oikeudelle vierasperäisiä yksipuolisesti suosivilla ratkaisuilla, jopa vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja vastaavissa oikeustapauksissa.
Laillisuuskäyttäytyminen ei ole ainakaan Tampereella muodissa kuten ei kevättalvella 1918 jolloin lähdettiin kuin tyhmät narussa olevat pässit miehittäjä-Ryssän liekaan. Sama toteutuu nyt selvästi ja objektiivisesti todennettavin seikoin oikeuslaitoksen jättäessä noudattamassa tasapuolisuutta, yhdenvertaisuutta, hylätessä todistajia, vaikeuttaessa todistajien kuulustelua, hylätessä sähköisesti lähetettyjä todisteita jne.
Vaadin: Julkista häpeäpuuta ns. "tuomari" Anja Aulomaa - nimiselle ja "syyttäjänä" esiintyvälle Jouko Nurminen - nimeä kantaville oikeusjärjestelmämme uskottavuuden romuttajille ja oikeuslaitoksemme ulkoisen uskottavuuden pilaajille.
Miehitettyjen alueidemme palautusvaatimukset ts. Karjala takaisin -kysymys
Wikipedian ja valtioneuvoston vääristelemä aluepalautushankkeemme
Miehitetyt alueet. Mukana myös Porkkala, joka sittemmin palautettiin
Karjala-kysymyksellä tarkoitetaan nykyään Miehitetty Karjala ja muiden toisen maailmansodan aikana Suomen Neuvostoliitolle luovuttamien miehitettyjen alueiden asemaa. Kysymykseen viitataan myös sanoilla Karjala takaisin-keskustelu, tai miehitettyjen alueiden palautuskeskustelu. Vaikka nimitys Karjala-kysymys sanana viittaakin vain miehitettyyn Karjalaan, sillä viitataan kuitenkin useimmiten kaikkien alueiden palautuskeskusteluun.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Kysymyksen historia
o 1.1 Toinen maailmansota
o 1.2 Kylmä sota
o 1.3 Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
* 2 Nykytilanne
* 3 Kysymyksen osa-alueita
o 3.1 Palautuksen hinta
o 3.2 Pariisin ja Tarton rauhansopimuksen asema
o 3.3 Omistusoikeus
+ 3.3.1 Alkuperäisasutus
o 3.4 Venäläisväestö
o 3.5 Öljysatamat ja Saimaan kanava
o 3.6 Venäjän suhtautuminen
o 3.7 Suomen kanta
o 3.8 Ratkaisuehdotuksia
* 4 Suomen poliitikkojen kommentteja
* 5 Mielipidemittaukset
* 6 Kirjallisuutta
* 7 Linkit
o 7.1 Palautusjärjestöt
o 7.2 Tutkielmia
o 7.3 Muuta
[muokkaa]
Kysymyksen historia
[muokkaa]
Toinen maailmansota
Talvisodan jälkeen Suomi joutui luovuttamaan miehitetyksi Karjalan, osan Sallaa ja Kuusamoa sekä pienempiä alueita. Pohjois-Suomesta miehitetyiksi luovutetut laajat alueet olivat harvaanasuttuja. Koska miehitetystä Karjalasta evakuoidun väestön lukumäärä oli paljon suurempi kuin pohjoisesta tai Suomenlahden saarilta evakuoidun, alueluovutukseen liittyvät ongelmat leimautuivat nimen omaan "Karjala takaisin-kysymykseksi". Pääministeri Ryti Paasikiven ja Tannerin tukemana olisi halunnut taloudellisista syistä jättää ainakin osan karjalaisista miehitetylle alueelle. He suunnittelivat karjalaisille mahdollisuutta valita kanta-Suomeen muuttamisen ja kotiseudulleen jäämisen välillä. Lähes kaikki karjalaiset kuitenkin päättivät itse, etteivät jää Neuvostoliiton asukkaiksi.
Syntynyt Karjala-kysymys painottui evakkojen asuttamiseen, mutta myös palautuksen vaatimiseen. Ryti antoi karjalaisia katkeroittaneen lausunnon, ettei evakoilla ole oikeutta korvauksiin. Eduskunta päätti kuitenkin toisin ja osa karjalaisten menetyksistä korvattiin.
Jatkosodan aikana karjalaiset evakot palasivat kotiseudulleen. Sodan aikana toivottiin ratkaisua myös Itä-Karjalan kysymykseen Suomen edetessä syvemmälle Neuvostoliittoon. Kuitenkin vain Moskovan rauhaa edeltäneet rajat liitettiin eduskunnan päätöksellä Suomeen.
Karjalaiset joutuivat uudelleen evakkoon vuoden 1944 suurhyökkäyksen tieltä. Evakkoon lähtö tapahtui kiireesti ja harva sai mukaansa paljon omaisuutta.
Pariisin rauhanneuvotteluissa Paasikiven johtama valtuuskunta olisi halunnut keskustella rajakysymyksestä, mutta Suomen annettiin antaa vain yksi lausunto näkemyksistään eikä rajantarkastuksista keskusteltu. Sopimuksessa 1947 Suomi joutui luovuttamaan entisten alueiden lisäksi vielä Petsamon. Karjala-kysymys käsitti nyt myös Petsamon aluepalautuksen.
[muokkaa]
Kylmä sota
Kylmän sodan suomettuneessa Suomessa Karjalasta vaiettiin julkisesti. Neuvottelut tehtiin salassa.
Presidentti Paasikivi yritti pari kertaa ottaa asian esille. Paasikiven muistelmien mukaan hän ajatteli YYA-sopimuksen jatkamisen hintana olevan Karjalan palautus.
Presidentti Urho Kaleva Kekkonen otti asian useasti esille neuvotteluissaan Neuvostoliiton edustajien kanssa. Saimaan kanavasta neuvoteltaessa hän ehdotti, että kanavan lähialueet ja Viipuri vuokrattaisiin Suomelle. Ne kuitenkin jäivät Neuvostoliitolle vuonna 1963 solmitussa sopimuksessa. Vuonna 1968 Kekkonen ehdotti Brezhneville Viipurin alueen palauttamista, mutta Brezhnev ei suostunut. Kekkonen piti palautusta suurena unelmana ja palautumattomuutta suurimpana epäonnistumisenaan. Keskeinen argumentti oli Saksojen kysymys. Kun NL ehdotti DDR:n tunnustamista, Kekkonen sanoi hinnaksi Karjalan palautuksen.
Porkkalan palautuksen (1956) yhteydessä Kekkonen ja Paasikivi toivoivat myös muiden miehitettyjen alueiden palautusta. Kekkonen keskusteli asiasta suurlähettiläs Lebedevin kanssa, mutta Neuvostoliitolla ei ollut tähän halua.
Ministeri Johannes Virolainen oli tunnettu palautuksen puolestapuhuja. Absolutistina tunnettu Virolainen lupasi ottaa ryypyn, kun Karjala palautuu.
Etyk-konferenssissa Suomi ei ottanut palautusta esille.
[muokkaa]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Vapaa keskustelu alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja siitä lähtien kiinnostus onkin ollut kasvavaa. Alueet jäivät Neuvostoliiton paikan ottanneen Venäjän federaation omistukseen.
Monet ovat pitäneet hajoamisen jälkeistä aikaa otollisena palautukselle ja harmitelleet "tilaisuuden käyttämättä jättämistä" ja syyttäneet presidentti Mauno Koivistoa saamattomuudesta. Koivisto ei koko presidenttikautenaan osoittanut halua palauttaa Karjala. Kun NL oli hajoamaisillaan, Koivisto lähetti Moskovaan ulkoministerin kertomaan, että Suomi ei vaadi Karjalaa takaisin.
Suomi irtaantui 21.9. 1990 yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista pykälistä, mutta rajakysymykseen ei otettu kantaa, jostain täysin käsittämättömästä syystä. Suomen ja Venäjän välillä sovittiin 20.1.1992 ns. naapuruussopimus, jossa tehtiin pesäero YYA-sopimukseen. Aluekysymys oli suurimpia kiistakysymyksiä ja sovittiin toimia YK:n ja ETYK:n periaatteiden mukaisesti.
Suomen Kuvalehti julkaisi artikkelin, jossa se väitti Suomen joutuneen EU-neuvotteluissa ilmoittamaan, ettei sillä ole rajavaatimuksia. Asiaa ei kuitenkaan ole vahvistettu eivätkä rajakiistat ole EU-jäsenyyden este.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin totesi Martti Ahtisaarelle, että "jokainen Venäjän johtaja tuntee piston sydämessään tehdystä vääryydestä". Myöhemmin hän halusi kieltää keskustelun. Samoilla linjoilla oli myös Vladimir Putin, kun suomalaiset lehtimiehet kysyivät asiasta, ja sanoi keskustelun vaikeuttavan maiden välisiä suhteita. Tähän presidentti Tarja Halonen totesi, että kaikesta on voitava avoimesti keskustella.
[muokkaa]
Nykytilanne
Nykyään keskustellaan, tulisiko alueet palauttaa vai jatkaa niiden tukemista lähialueyhteistyönä osana Venäjää. Tähän entinen suurlähettiläs Juri Derjabin sanoi helmikuussa 2005, että Venäjällä ei yksin ole resursseja kehittää Karjalaa ja ehdotti Suomelle yhteistyötä. Kehittämiseen tarvittaisiin hänen mukaansa 15-30 miljardia euroa.
Keskustelu on lisääntynyt esimerkiksi sen jälkeen, kun venäläinen televisiokanava NTV lähetti vuonna 2002 Karjalan palautuksesta dokumentin. Karjala-keskustelua käydään aktiivisesti esimerkiksi KareliaForumin forumilla ja Karjala-lehdessä. Ajoittain keskustelu ylittää uutiskynnyksen Venäjällä kuten vuoden 2003 mielenosoituksen ja Karjalan palautus -kirjan julkistamisen tapauksissa.
Poliittiselle saati ulkopoliittiselle tasolle Karjala-keskustelu ei kuitenkaan ole yltänyt, vaan jäänyt kansalaiskeskusteluksi. Mikään puolue tai merkittävä poliittinen taho Suomessa ei aja Karjalan palautusta. Jotkin yksittäiset poliitikot, kuten Ari Vatanen, ovat kuitenkin ilmaisseet tukensa palautukselle. Kansanedustaja Risto Kuisma on tehnyt Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden palautuksesta kaksi kirjallista kysymystä Suomen hallitukselle eduskunnassa (http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=558&author=10).
Kun puolueet eivät ole ottaneet asiaa ajaakseen, on perustettu muutamia kansalaisjärjestöjä ajamaan asiaa. Näistä suurin on jo talvisodan jälkeen perustettu karjalaisten etujärjestö Karjalan Liitto. Sen tavoitteisiin on aina kuulunut karjalaisen kulttuurin vaalimisen lisäksi Karjalan palautus Suomen valtiolliseen yhteyteen. Keväällä 2004 pidetyssä seminaarissa liitto totesi Karjala-kysymyksen tarkoittavan Karjalan palautusta.
Karjalan Liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen on valitellut, että niin sanotut "pienet palautusjärjestöt" vaikeuttavat heidän toimintaansa Venäjällä ja pilaavat heidän maineensa siellä. Näistä järjestöistä näkyvimmät ovat ProKarelia, Karelia Klubi, Aluepalautus ry., ja Tarton Rauha ry..
ProKarelia on kansalaisjärjestö, joka haluaa edistää Karjala-keskustelua. Sillä on tähän tarkoitukseen internet-sivut ja keskustelufoorumi, ja se julkaisee Karelia Klubi -nimistä palautuslehteä, joka ilmestyy kuudesti vuodessa. Aluepalautus ry. on lähettänyt yksityisten karjalaisten tilojen palautusanomuksia Venäjän hallitukselle. Tarton Rauha ry. järjestää mm. keskustelutilaisuuksia.
ProKarelia julkaisi maaliskuussa 2005 Karjalan palautus -kirjan, joka sai julkisuutta aina Venäjällä asti.
[muokkaa]
Kysymyksen osa-alueita
[muokkaa]
Palautuksen hinta
Tämä osa-alue on suurin palautuksen vastustamisen syy. Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 42% palautuksen vastustajista oli sitä mieltä "jälleenrakentaminen olisi liian kallista". Vastustajat väittävät, että palautus tulisi Suomelle liian kalliiksi ja viittaavat Saksojen yhdistämisen odottamattoman suuriin kustannuksiin ja luovutettujen aluiden ränsistyneeseen nykytilaan. Helsingin kauppakorkeakoulun professori Arto Lahden mukaan pelkästään Karjalan infrastruktuurin kuten teiden ja asuntojen rakentamiseen kuluisi kaikkineen 28 miljardia euroa. Arvio jakautuu siten, että 20 miljardia euroa tulee yksityisiltä tahoilta ja 8 mrd euroa julkiselta taholta.
Puolustajat vetoavat siihen, että kansalaisjärjestö ProKarelian teettämän tutkimuksen mukaan palautus olisi taloudellisesti kannattava. Tämän tutkimuksen mukaan kustannukset olisivat noin 30 miljardia euroa kymmenen vuoden palautusprojektin aikana. Tutkimuksen pohjalta julkaistiin vuonna 2004 Veikko Saksen kirja Karjalan palautus.
Jotkut eivät pidä siitä, että tällaisessa "vääryyden korjaamisessa" edes ajatellaan sen hintaa.
[muokkaa]
Pariisin ja Tarton rauhansopimuksen asema
Puolustajat tukeutuvat siihen, että Tarton rauha on ensimmäinen, ja toistaiseksi viimeinen itsenäisen Suomen ja Venäjän tasapuolisina tekemä rajasopimus. Esimerkiksi Adolf Ehrnroothin mielestä Tarton rauhan rajat olivat ainoat oikeat. Tämä näkemys Tarton rajasta Suomen oikeana rajana on vastoin presidentti J.K. Paasikiven nimeen yhdistettyä näkökantaa, jonka mukaan Tarton rauhan rajat vedettiin Neuvosto-Venäjän ollessa vielä heikko ja ne olivat Suomen kannalta liian hyvät jäädäkseen pysyviksi. Tämän ajatuksen mukaan Venäjä on "aina" käyttäytynyt normaalin imperialistisen ja naapureitaan uhkaavan suurvallan tavoin kantaessaan huolta muun muassa Pietarin turvallisuudesta. Kysymys kuuluu, onko tämä realistisen idänpolitiikan kulmakivenä pidetty käsitys vielä ajanmukainen.
Omana aikanaan kaikki eivät suinkaan nähneet Tartonkaan rajaa "ainoana oikeana rajana", vaan monet Suomessa pitivät Tarton sopimusta "häpeärauhana", ja olisivat halunneet, että raja olisi heimosotien jälkeen sisältänyt Itä-Karjalan.
Pariisin rauhaa taas on pidetty painostusrauhana, jossa Suomea ei päästetty neuvottelemaan rauhanehdoista, ja siksi pätemättömänä.
Näkemys erilaisissa raja- ja rauhansopimuksissa määriteltyjen rajojen luokittelusta "oikeudenmukaisiin" ja "epäoikeudenmukaisiin" voidaan kyseenalaistaa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa rajoja on satojen ja tuhansien vuosien aikana siirretty lukemattomia kertoja ja monien alueet (esimerkiksi Elsass) ovat olleet vuoroin useiden eri maiden hallinnassa.
Joskus palauttajilta kysytään, miksi Tarton rauhan rajaa aikaisemmat rajasopimukset eivät käy. Kannattajat vastaavat, että aikaisemmat rauhat on tehty Ruotsin ja Venäjän välillä kun taas Tarton rauha on ensimmäinen itsenäisen Suomen tekemä rajasopimus.
[muokkaa]
Omistusoikeus
Vastustajat sanovat, että Karjala oli Suomella vain 20 vuotta ja Venäjällä 60 vuotta.
Puolustajat vastaavat, että niin olivat muutkin Suomen alueet olleet ennen vuotta 1940 ja kysyvät, oikeuttaako "alueryöstö" omistuksen. Alueista Viipurin- ja Laatokan-Karjala liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812, joten periaatteessa vain Petsamo, joka siirtyi Suomelle Tarton rauhassa, oli ollut Suomea vasta 20 vuotta.
Evakkokarjalaisten maaomistus on myös aiheuttanut eripuraa. Jotkut sanovat, että se pitää palauttaa edellisille yksityisille omistajille, toiset taas muistuttavat, että menetetyistä tiloista valtio antoi sodan jälkeen korvauksia. Tähän taas todetaan, että korvaus oli vain osa menetetystä omaisuudesta [1]. Omaisuutta ei kuitenkaan ole myyty valtiolle. Sama asia aiheutti keskustelu myös Porkkalan alueen palautuksen yhteydessä.
Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 16% vastustajista ajatteli, että "vanhojen vääryyksien perään on turha haikailla". Tämä oli toiseksi suurin vastustamisen syy.
[muokkaa]
Alkuperäisasutus
Puolustajien yksi argumentti on väite vuosituhantisesta suomensukuisesta asutuksesta, jota vastaan on esittää vain 60 vuoden venäläinen slaavilaisasutus. Tämä perustuu siihen, että alueella on asunut koko tunnetun historian ajan etupäässä suomalais-ugrilaisia väestöryhmiä .
Tämä nostaa esiin uudet kysymykset siitä, oikeuttaako historia tekemään nykymaailmassa päätöksiä, jotka vaikuttaisivat hyvin suureen joukkoon eläviä ihmisiä. On kysytty, voivatko nykysuomalaiset esittää vaatimuksia sillä perusteella, että he samaistavat itseensä satoja tai tuhansia vuosia sitten eläneitä ihmisiä, jotka tuskin tunsivat suomalaisuuden käsitettä: Viipurin Karjalaa lukuun ottamatta alueella asui keskiajalta 1600-luvulle pääasiassa ortodoksisia, karjalankielisiä karjalaisia. Vaikka karjalaiset olivat kielellisesti suomalaisten lähisukulaisia, oli uskonto- ja valtioraja ennen nationalismin syntyä kieltä merkittävämpi ryhmien määrittäjä. Ajatus ortodoksikarjalaisten suomalaisuudesta on niin ollen syntynyt vasta 1800-luvulla. Ruotsi kävi Karjalassa sotaa paitsi Venäjää myös ortodoksista uskontoa vastaan. Sotia edeltäneen suomalaisen ja luterilaisen asutuksen varhaisimmat juuret olivat Stolbovan rauhan jälkeisessä siirtolaisuudesta, jonka tieltä alkuperäisväestö muutti pois lähinnä Tverin Karjalaan Ruotsin luterilaisen painostuksen ja Venäjän lupaamien verohelpotusten vuoksi. Viipurin Karjala taas suomalaistui ja katolilaistui jo 1300-luvulla.
[muokkaa]
Venäläisväestö
Alueilla asuu sinne eri puolilta Neuvostoliittoa muuttaneita - etniseltä taustaltaan enimmäkseen venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia - ja heidän jälkeläisiään. Heidän asemansa palautuksessa on herättänyt kysymyksiä.
Jotkut vastustavat palautusta siksi, että sen myötä Suomeen voisi tulla suuri venäläisvähemmistö, josta aiheutuisi ongelmia. Helsingin Sanomien tutkimuksessa toiseksi eniten, 14%, pelkäsi, että "Suomeen syntyisi liian suuri venäläisvähemmistö, mikä aiheuttaisi jännitteitä". Epäilyksiä herättää Venäjän aktiivinen ja aggressiiviseksi väitetty tapa puolustaa naapurimaissaan asuvia venäläisvähemmistöjä ja niiden oikeuksia.
Puolustajat tukeutuvat tilastoihin ja sanovat, että alueella asuu vajaat 360 000 Venäjän kansalaista. Lisäksi ProKarelia on ehdottanut venäläisten alueelta poistumista helpottavia muuttoavustuksia ja puhunut myös siitä, että osan heistä olisi itse asiassa hyvä jäädä alueelle työvoimaksi. Osa alueella asuvista kuuluu virkamiehiin kuten rajavartijoihin ja ProKarelian arvion mukaan näiden siirryttyä uudelle rajalle venäläisiä jäisi alueelle noin 200 000.
Huomautetaan usein, ettei tunnu hyväksyttävältä korjata menneitä vääryyksiä siten, että Karjalan asukkaat häädettäisiin kodeistaan jälleen kerran. Vastustajat myös epäilevät Suomen kykyä tai halukkuutta ottaa tämän kokoista venäläisväestöä vastaan.
Väestöön liittyy myös sellaiset kysymykset, myönnettäisiinkö heille Suomen kansalaisuus ja annettaisiinko heidän heti palautuksen jälkeen muuttaa nykyisen rajan puolelle Suomeen.
Matkailutoimittaja Markus Lehtipuun laskujen mukaan Karjalan noin 1250 suomalaiskylästä yli 800 on täysin tyhjillään ja lopuissakin asutus on tiiviimpää kuin suomalaiskaudella. Kyliä jäi asumattomaksi jo neuvostokaudella, kun toteutettiin ns. perspektiivittömien kylien likvidointi.
[muokkaa]
Öljysatamat ja Saimaan kanava
Venäjä omistaa alueelta Uuraan ja Koiviston öljysatamat. Palautuskeskustelussa on todettu, että ne voivat jäädä edelleen Venäjän omistukseen ja käyttöön vaikka alueet palautettaisiin Suomelle.
Suomi maksaa Saimaan kanavan käytöstä vuokraa. Kekkonen aikoinaan havitteli myös kanavan ympäristön vuokraamista. Palautuksen jälkeen kanava olisi kokonaisuudessaan Suomen alueella.
[muokkaa]
Venäjän suhtautuminen
Venäjä on antanut ymmärtää, ettei sillä ole mitään aikomusta suostua Karjalan palauttamista koskeviin neuvotteluihin. Palauttajien toiveita on kuitenkin vahvistanut Venäjän edistyminen Japanin kanssa Kuriilin saarten kiistassa. Venäjä on myös palauttanut Kiinalle merkittävän maa-alueen maiden rajalta. Usein veikataan, että Karjalan palautus vahvistaisi vaatimuksia muissa Venäjän rajakysymyksissä kuten juuri Kuriilien tai Kaliningradin tapauksissa. Venäjä on yrittänyt tehdä rajasopimuksia Baltian maiden kanssa ja esimerkiksi Viron kanssa se perustuu Neuvosto-Eestin rajoihin eikä Tarton rauhaan.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi 2005, että mielipidemittausten järjestäjät ovat provokaattoreita.
Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 10% epäili palautuksen kiristävän Suomen ja Venäjän suhteita. Tämä oli neljänneksi suurin syy vastustamiseen.
[muokkaa]
Suomen kanta
Suomen virallinen kanta on, että rajoja voidaan muuttaa rauhanomaisesti eivätkä Pariisin rauha tai EU-sopimukset sitä estä, mutta tarvetta siihen ei ole. Tämän sanoi Ulkoministeriön edustaja Suomi puhuu -ohjelmassa 2003. Presidentti Martti Ahtisaari taas vuonna 1998 sanoi: "Suomen virallinen kanta on, että Suomella ei ole aluevaatimuksia Venäjälle. Jos Venäjä haluaa keskustella luovutettujen alueiden palauttamisesta, Suomi on siihen valmis." Myös ulkoministeri Erkki Tuomioja vastasi eduskunnassa Risto Kuisman kirjalliseen kysymykseen (2005) samalla tavoin. Pääministeri Matti Vanhanen taas totesi YLE:n pääministerin haastattelutunnilla, että ei "aio olla pääministerinä tätä rauhaa vahingoittamassa" (2004).
[muokkaa]
Ratkaisuehdotuksia
* Palautus Tarton rauhan rajoihin
* Osittainen palautus - on ehdotettu, että luovutettuja alueita ei palautettaisikaan kokonaan. Esimerkiksi Terijoki on kasvanut niin paljon Pietarin yhteyteen, että palauttaminen ainakin tyhjänä olisi hankalaa.
* Vuokraus - alue vuokrattaisiin siirtymäajaksi, jonka jälkeen se palautuisi Suomelle.
* Yhteinen kehityskohde - alue ei olisi kummankaan omistuksessa vaan yhdessä kehittäen se toisi hyödyt ja haitat molemmille. EU:n kehitysavun käyttämistä alueen kehittämiseen on myös ehdotettu.
* Erillinen talousalue - alue palautuisi Suomelle ja sitä pidettäisiin erillään siten, että alueen verotulot ohjattaisiin vain alueelle.
[muokkaa]
Suomen poliitikkojen kommentteja
Harvat poliitikot ajavat asiaa aktiivisesti. Aika ajoin heiltä kysytään kantaa palautukseen. Ennen vuoden 1999 eduskuntavaaleja Helsingin Sanomat (27. helmikuuta 1999) kysyi puoluejohtajilta: "Tulisiko uuden hallituksen ehdottaa Venäjän hallitukselle neuvotteluja Karjalan palauttamisesta?"
* Esko Aho, keskusta: "Meillä on mahdollisuus yhdessä sopien rajaa muuttaa. Tiedossa oleva Venäjän kanta on sellainen, että sellaista sopimusta ei ole nyt näköpiirissä." ( Olipas oikea suomettuneisuuden taidonnäyte olla sanomatta mitään )
* Jan-Erik Enestam, RKP: "Ei. Ainoa toteuttamiskelpoinen idea olisi että Karjalasta luotaisiin vapaakauppa-alue. Siinäkin on valtavasti vaikeuksia."
( RKP:n lipukieliltä voitaisiin leikata munat ja sijoittaa ählämit ja neekerit jatkossa Ahvenanmaalle )
* Satu Hassi, vihreät: "Suomalaiset voivat valloittaa Karjalan takaisin taloudellisen toiminnan kautta." ( Haista huora neekerinmunaa )
* Bjarne Kallis, kristilliset: "Se merkitsisi - jos ei nyt aggressiivista politiikkaa - niin alueiden laajentamista koskevaa politiikkaa, eikä sitä tarvita hallitusohjelmaan." ( Kristillinen farisealaisluuseri )
* Paavo Lipponen, sosiaalidemokraatit: "Ei. Se ei ole taloudellisesti eikä poliittisesti mielekästä." ( Valehtelee enemmän kuin Bobrikov ja Molotov )
* Sauli Niinistö, kokoomus: "Ei palauttamisesta, mutta neuvotteluja Karjalan tilanteen edistämiseksi." ( Helvetin ketjupolttaja tukehtukoon neekerin munaan )
* Suvi-Anne Siimes: vasemmistoliitto: "Ei. Ihmettelen ketkä tätä asiaa vielä viitsii pitää yllä." ( Ihme että noin ruma ämmä viitsii kulkea mekko päällä ? )
Vuoden 2003 eduskuntavaalisarjassaan Helsingin Sanomat kysyi 12. maaliskuuta Anneli Jäätteenmäeltä: "Pitäisikö miehitetty Karjala, Salla ja Petsamo palauttaa Suomelle?" Jäätteenmäen vastaus oli: "Jos se on mahdollista neuvotteluteitse, minulla ei ole mitään sitä vastaan."
Kokoomuksen vuoden 2006 presidenttiehdokkaaksi ehdotettu kenraali Gustav Hägglund sanoi 21. lokakuuta 2004 ilmestyneessä Hufvudstadsbladetissa: "Kaikkia vääryyksiä ei voi oikaista. Mitä me tekisimme Karjalalla?" Aiemmin, vuonna 1992, hän totesi että Karjalan palauttaminen veisi Suomen rajan taas vaarallisesti Pietarin tuntumaan. Hägglund esitti tässä yhteydessä kuuluisan lausumansa, jonka mukaan Karjalaa ei tulisi ottaa vastaan, "vaikka sitä tarjottaisiin kultalautasella", koska hänen mukaansa Pietari tarvitsee turvavyöhykkeen.
Karjalan Liiton puheenjohtaja, Keskustan kansanedustaja Markku Laukkanen ehdotti 20. lokakuuta 2004 Suomenmaa-lehdessä Martti Ahtisaarta Karjalan palautuksen selvitysmieheksi.
Toukokuussa 2005 Ranskan europarlamentaarikko Ari Vatanen kehoitti Halosta ottamaan asian esille Moskovassa voitonpäivän juhlassa.
Risto Kuisma on tehnyt asiasta kaksi kirjallista kysymystä eduskunnassa.
[muokkaa]
Mielipidemittaukset
Karjala-mielenosoitus Helsingissä
Suurenna
Karjala-mielenosoitus Helsingissä
Suomessa on tehty viime aikoina useita mielipidemittauksia Karjalan palautuksesta. Kyselyjen lukuja on kuitenkin tutkittu vähän. Luvuista on havaittu esimerkiksi, että nuoret ja vanhat kannattavat palautusta eniten. Tutkittavaa kuitenkin olisi. Esimerkiksi palautuksen vastustaminen on pysynyt lähes samana eri tutkimuksissa kun epävarmojen ja kannattajien osuus on vaihdellus rajummin.
Viimeisimmän Suomessa tehdyn mielipidemittauksen (Helsingin Sanomien tilaamana Suomen Gallup, elokuu 2005) mukaan 30% suomalaisista kannattaa ja 62% vastustaa Karjalan palautusta. Hieman myönteisemmin suhtauduttiin silloin, jos oli kotoisin luovutetuilta alueilta: 42% kannatti palautusta. Vastaajilta kysyttiin: "Kuinka toivottavaa olisi se, että Venäjä palauttaisi sodassa menetetyn Karjalan takaisin Suomelle?"
Kyselyssä tiedusteltiin vastustamisen syitä. Suurin syy (42%) oli epäily siitä, että "jälleenrakentaminen olisi liian kallista". 16% ajatteli, että "vanhojen vääryyksien perään on turha haikailla" ja 14% pelkäsi, että "Suomeen syntyisi liian suuri venäläisvähemmistö, mikä aiheuttaisi jännitteitä". 10% epäili palautuksen kiristävän Suomen ja Venäjän suhteita. Vain 1% vastusti palautusta ympäristöongelmien vuoksi.
Aiemmassa kyselyssä (Karjalan liitto ja Taloustutkimus, huhtikuu 2005) 26% suomalaisista kannatti Karjalan palautusta. Sitä aikaisemmassa (STT ja Suomen Gallup, 2004) kannattajia oli 38%. Sitä vastaan oli molemmissa tutkimuksissa 57% suomalaisista.
Taloustutkimuksen kyselyä on kritisoitu kysymyksenasettelusta. Ensimmäinen kysymys oli: "Kannatatteko sodissa luovutettujen Karjalan alueiden palautusta Suomelle?" Niiltä, jotka kannattivat palautusta tai eivät ottaneet kantaa asiaan, kysyttiin vielä kaksi jatkokysymystä: "Kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia kustannuksia Suomelle" (Kyllä 34%, ei 42% ja eos 24%) ja toiseksi "kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi Suomen ja Venäjän suhteiden kiristymistä tai jopa sotaa" (Kyllä 5%, ei 83% ja eos 12%). Kyselyn virhemarginaali oli 3 prosenttiyksikköä. Kriitikoiden mielestä olisi pitänyt kysyä vastaavia ehdollistavia jatkokysymyksiä myös Karjalan palautusta vastustaneilta kuten "Kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia voittoja Suomelle".
Karjalan palauttamisesta tehtyjä mielipidemittauksia Suomessa Teettäjä Vuosi Kannattaa Vastustaa Eos
Helsingin Sanomat 2005 30% 62% 8%
Karjalan Liitto 2005 26% 57% 16%
STT 2004 38% 57% 5%
Suomen Kuvalehti 1998 20% 58% 22%
Suomen Kuvalehti 1997 22% 59% 19%
Suomen Kuvalehti 1996 21% 66% 13%
Suomen Kuvalehden kyselyyn alueelle muuttamisesta kyllä-vastauksia oli 10% ja ei 86%, 4% ei osannut sanoa. Määrä on hieman suurempi evakoiden lukumäärää oli.
Venäjällä kyselyn tekoa vaikeuttaa se, että sana 'Karjala' yhdistetään Karjalan tasavaltaan eikä siellä siis aina tiedetä Karjalan palautuksen tarkoittavan luovutettujen alueiden palauttamista. Tammikuussa 1999 Viipurissa MTV3:n teettämässä mittauksessa palautusta kannatti 34% ja vastusti 57%, jos nykyasukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden. Jos taas palautus vaatisi alueelta muuttamisen, luvut olivat 17% ja 77%.
[muokkaa]
Kirjallisuutta
* Karjalan palautus. Veikko Saksi 2005.
* Karjalan tragedia, Markus Lehtipuu 2004.
* Pieni Karjalakirja, Ilmari Susiluoto 1999.
* Kohti Karjalaa. Pakkoluovutettu Karjala tänään ja huomenna. Jukka Seppinen 1998.
* Miehitetyn Karjalan -kysymys. Taloudellisia näkökohtia. Yrjö Pessi ja Reino J. Auvinen 1997.
[muokkaa]
Linkit
[muokkaa]
Palautusjärjestöt
* Karjalan liitto
* ProKarelia
* Aluepalautus ry.
* Tarton Rauha ry.
* Karelia Klubi
* Isänmaan Asialla r.y.
* Suur-Suomi r.y.
* Miehitettyjen Alueiden Liitto r.y.
* http://www.kavkaz.fi
[muokkaa]
Tutkielmia
* Mauri Rastaan laaja tutkielma miehitetyn Karjalan palautuksesta
[muokkaa]
Muuta
* Kansalaisvetoomus Karjalan ja muiden miehitettyjen alueitten palauttamiseksi
* Karelia Forum - Karjala-kysymykseen erikoistunut keskustelufoorumi
..............................................................................
Taustatietoa Seppo Lehdosta ja merkityksestään Suomea riivaavien KGB-kaartilaisten kaatamisesta jo vuosikymmenen takaa:
..............................................................................
Tosiasioiden valossa näyttää pahasti siltä että Keskusta-puolue on laittanut talikkokomujen pahimman KGB-yhteysmiehen Paavo Väyrysen jäähylle itkemään vuoden 1994 presidentinvaalien MTV 3:n noottiuutisia missä tamperelainen Seppo Lehto nimesi hänet aiheellisesti miehittäjä-Ryssän kahta yhdistystä eli Seppo Lehdon perustamaa Suur-Suomi r.y:tä ja Matti Järviharjun perustamaa IKL:ää lakkautettavaksi vaativan nootin tilaajaksi
........................................................................
Vuonna 1994 Keskustan presidenttiehdokas Paavo Väyryseltä katosi matto jalkojen alla kun alkoi itkemään suorassa TV-lähetyksessä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tappionsa syyksi "tamperelaista umpifasistia ja häirikköä Seppo Lehtoa"
Asiasta todistaa vielä Paavo Väyrysen oma kirja ja Sunnuntai 21.3.1999 Ilkka-lehden Kari Hokkasen aikalaistodistus ko. tapahtumista ja kirjasta:
EU-komission skandaali vahvistaa Väyrysen muistelmien uskottavuutta
Paavo Väyrynen (s. 1946) sanoo olevansa luonnetyypiltään koleerikko ja tunnustaa ominaisuuksikseen kiivauden, kiireen ja työhulluuden. Siitä on helppo olla samaa mieltä.
Kirjatekijänä koleerisuudesta ei ole epäilystäkään. Uusin, Itsenäisen Suomen puolesta, (301 s., Atena 1999) mainitsee lähdeluettelossaan 14 aikaisempaa Paavo Väyrysen teosta.
Epäonnen soturi
Väyrynen on ottanut uransa aikana usein riskejä, toteutuneitakin.
Niin kävi 80-luvun puolivälissä, kun hän haastoi SDP:n hegemonian. Väyrynen näki, että Neuvostoliitosta ei ole kasvavien velkojensa maksajaksi ja vaati tasapainotoimia. Suuttuneet demarit julistivat hänet häiriköksi. Hän oli oikeassa, mutta ei siitä kunniaa saanut. Historia tehnee oikeutta aikanaan.
Väyrynen kertaa tarkkaan viime presidentinvaalien tapahtumat. Se on medialle kiusallista luettavaa. Juuri mediapeli, gallupien manipulointi ja härski noottisyytös MTV:n uutisissa, pudotti hänet toiselta kierrokselta. Se todistetaan aukottomasti.
Tuskin se kuitenkaan historian tai suuren yleisön käsityksiin vaikuttaa. Vaikka Väyrystä ei ihan nootin tilaajaksi uskottaisikaan, niin huonoksi häviäjäksi ainakin, iankaikkisesti.
Juuri mediapeli, gallupien manipulointi ja härski noottisyytös MTV:n uutisissa, pudotti hänet toiselta kierrokselta. Se todistetaan aukottomasti.
Tuskin se kuitenkaan historian tai suuren yleisön käsityksiin vaikuttaa. Vaikka Väyrystä ei ihan nootin tilaajaksi uskottaisikaan, niin huonoksi häviäjäksi ainakin, iankaikkisesti.
..........................................................................
Torstai 23.12.1999
Ilkka-lehti UUTISET
Paavo Väyrynen
Venäjän karhu
Venäjää on usein kutsuttu karhuksi. Varsinkin Neuvostoliiton mahtikaudella monet kokivat Venäjän vaaralliseksi pedoksi, jonka naapureiden asema oli uhanalainen.
Karhu esiintyi myös Venäjällä viime viikonloppuna pidettyjen vaalien tunnuksena. Kremlin johdolla vain muutamaa viikkoa ennen vaaleja perustettu "Yhtenäisyys" -vaaliliitto käytti myös nimeä "Karhu". Vaalimainoksissa esiintyi vahva mesikämmen, joka riepotti sutta. Symboliikasta ei voinut erehtyä: Venäjän karhu pani järjestykseen tshetsheeni-taistelijoita.
Venäjän vaalien tuloksista on esitetty ristiriitaisia arvioita. Monet ovat pitäneet myönteisenä sitä, että kommunisteilla ei ole uudessa duumassa yhtä vahvaa asemaa kuin nykyisessä. Tämän on arveltu edesauttavan uudistuspolitiikkaa.
Jotkut ovat varoittaneet toisaalta siitä, että Venäjälle saattaa olla syntymässä demokratian kannalta vaarallinen valtakeskittymä. Presidentillä on Venäjän perustuslain mukaan hyvin vahva asema, vahvempi kuin esimerkiksi Yhdysvaltain presidentillä. Ainoa merkittävä vastapaino sille voisi olla duuman itsenäinen enemmistö. Jos parlamentti on varauksettomasti presidentin tukena tai jopa hänestä riippuvainen, keskittyy kaikki valta Kremliin.
Venäjän järjestelmä täyttää länsimaisen demokratian muodolliset vaatimukset. Se on lähellä Japanin poliittista järjestelmää. Ongelmana on se, ettei demokratia ole juurtunut kansan pariin. Useimmat puolueet ovat muutaman henkilön perustamia keskusjohtoisia ryhmittymiä. Taloudellinen, tiedotuksellinen ja poliittinen valta ovat keskittyneet samoihin harvoihin käsiin.
Yhtenäisyys -vaaliliiton synty ja nousu osoittavat havainnollisesti Venäjän poliittisen järjestelmän heikkoudet. Tyhjästä luotu puolue, jolla ei ole ainuttakaan tunnettua poliittista johtajaa eikä minkäänlaista ohjelmaa, saattaa nousta muutamassa viikossa lähes suurimmaksi puolueeksi. Puolueen menestys perustui ratkaisevasti Kremlin ja sen ympärille ryhmittyneiden liikemiesten tukeen. Poliittisena pontimena oli Tshetsheniassa käydyn sodan nostattama kansallistunne.
Olin yhtenä monien joukossa tarkkailemassa Venäjän vaaleja.
Vaalit oli hyvin järjestetty, eikä minkäänlaista vilppiä ollut havaittavissa. Vaaliorganisaatio toimi yhtä hyvin kuin missä tahansa länsimaassa.
Moskovassa oli koemielessä käytössä äänestyskone. Äänestysliput syötettiin uurnaan tietokoneen lukulaitteen kautta. Kun vaalihuoneisto sulkeutui, saatiin alustava vaalitulos välittömästi. Myöhemmin äänet laskettiin vielä käsin. Eräs saksalainen europarlamentaarikko hämmästeli sitä, että meidän piti tulla Venäjälle tällaista uutuutta katsomaan.
Ainoa vaalitarkkailijoiden moite liittyi vaaleja edeltäneeseen mediakampanjaan. Valtiolliset TV-kanavat ja monet vaikutusvaltaiset lehdet toimivat avoimesti "Yhtenäisyys" -vaaliliiton puolesta. Myönteinen kampanjointi liittyi siihen, että "Yhtenäisyyttä" johtaville ja tukeville henkilölle - varsinkin puoluetta johtavalle hätätilaministeri Sergei Shoigulle ja pääministeri Vladimir Putinille - annettiin runsaasti julkisuutta. Lokaa heitettiin varsinkin "Isänmaa - koko Venäjän" -vaaliliittoa johtavien Moskovan pormestarin Juri Luhzkovin ja entisen pääministerin Jevgeni Primakovin ylle. Myös monilla alueilla media toimi hyvin yksipuolisesti.
Viimeisenä vaaleja edeltävänä päivänä vaalimainonta ja propaganda oli tyystin kielletty. Tätä määräystä lähes poikkeuksetta kunnioitettiin.
Venäjän vaalien mediakampanjointia arvioitaessa on hyvä muistaa, että tiedotusvälineet toimivat myös monissa länsimaissa usein yksipuolisesti. Muistettakoon vaikka median toiminta Suomen EU-kansanäänestyksen yhteydessä.
Vaaleissa meillä on koettu pahempaa kuin Venäjällä. Vuoden 1994 presidentinvaalien edellä pelattu mediapeli saattoi jopa ratkaista vaalin tuloksen. Siihen kuuluivat juuri vaalien edellä julkaistut täysin harhaanjohtavat mielipidetutkimukset. Sen kruunasivat vaaleja edeltäneen lauantai-illan TV-uutiset, joissa Venäjän suurlähetystön lähettämä mitätön kirje rinnastettiin 1960-luvun alun noottiin ja jossa väitettiin yhden ehdokkaan "tilanneen" sen oman kampanjansa tueksi. Mitään näin törkeää Venäjän media ei ainakaan nyt käytyjen vaalien yhteydessä tehnyt.
Mitähän kansainväliset tarkkailijat olisivat kirjoittaneet Suomen silloisesta mediapelistä, jos heitä olisi paikalle lähetetty?
Venäjä on ristiriitaisessa tilanteessa. Yhtäältä maassa tarvittaisiin johtajuutta ja järjestystä. Toisaalta tarjolla on vaara, että Venäjälle syntyy jälleen yksinvaltainen järjestelmä - tällä kertaa länsimaisen demokratian raameissa toimiva.
Parasta olisi, että Venäjälle ajan oloon kehittyisi aidosti kansanvaltainen järjestelmä. Yksinvaltius on harvoin valistunutta.
* * *
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, Euroopan parlamentin jäsen.
............................
Selkeyden vuoksi kerrottakoon, että Seppo Lehto oli aikanaan perustamassa Suur-Suomi r.y:tä ja on edelleen sen pj., samoin Seppo Lehto oli ensimmäisten 30 joukossa perustamassa IKL:ää.
---------------
